Ufosta hämähäkkiin

Tuntuu että Snillen kanssa ollaan päästy harppaus eteenpäin ratsain. Olen käynyt katsomassa viime viikkoina parin eri valmentajan tunteja katsomassa ja löytänyt niistä muutamia niksejä ja ajatuksia, joita sitten kokeilin Snillellä ja kappas, sieltähän löytyi ihan uusi vaihde! Asiathan ovat jo ennestään hyvinkin tuttuja, mutta jostain syystä aukesi joku 'lukko' omasta päästä ja sain ajatuksesta taas paremmin irti. (Koko teksti on omia havaintoja ja ajatuksia valmennuksista, ei valmentajan tms..  Voi olla että ajattelin jonkun asian eri tavalla mitä valkku tarkoittaa)

                                               Kuvituksena kuvia Vallun ja Snillen ratsastuksesta n. viikon takaa.                                                                              Kuvien laatu on huono kun unohdin vaihtaa asetukset kameraan oikeiksi äitini kuvatessa

Yksi valmentaja sai ajattelemaan enemmän lavan ratsastamista; hevosen tulee olla irtonainen ja kyetä liikuttamaan päätä/kaulaa ilman että koko kehon tasapaino muuttuu. Kun hevonen on irtonainen lavoiltaan, se rentoutuu niskastaan, ottaa koko selän käyttöön ja antaa itsensä eteen-alas rennoksi kaatumatta nenälleen sekä jää odottamaan ratsastajaa paremmin. Monet hevosista lähtivät venyttämään askelpituuttaan ja niiden töltistä tuli rauhallisempaa, joustavampaa ja rytmikkäämpää. Tähän lopputulokseen kaikki valmennuksessa olleet ratsukot pääsivät tekemällä myötä- ja vastataivutuksia ympyrällä sekä avotaivutuksia. Ja näiden vastapainona hevosen piti antaa välillä suoristua ja kulkea täysin suorana, jos se ei sitä ollut, jumppailtiin hieman lisää ja uudelleen annettiin hevosen mennä suorana. Oli hienoa huomata kuinka hevoset muuttuivat entistä paremmiksi pelkästään yhden valmennuksen aikana!

Toinen valmentaja sai minut ajattelemaan takaosan käyttöä ja aktivointia. Takaosan pitää olla aktiivinen, helpoimmin sen saa aktivoitua mukaan ratsastamalla hevosesta riippuen loivempaa tai jyrkempää väistöä ympyrällä niin että hevonen tosissaan astuu (taka)jalkansa ristiin. Etuosan annetaan käytännössä vain olla, (ulko-)ohjalla tuetaan 'pakettia' ja varmistetaan että hevonen ei lähde lapa edellä puskemaan ulos pois avuilta, sisäkäsi on vain kevyt ja sillä asetetaan/taivutetaan kaulaa tarpeen mukaan sisällepäin. Hevosella tulee olla edessä raamit, joihin se pääsee nousemaan ja tukeutumaan kun ottaa takajalat ja selän käyttöön. Hevosesta ja sen taidoista/tasapainosta riippuen valitaan raamit, johon hevonen ratsastetaan. Tässäkin valmennuksessa moni hevonen muuttui kahden valmennustunnin aikana entistä paremmaksi. Oli myös hienoa nähdä valmentaja itse ratsailla näyttämässä mitä haki. Aukaisee katsojallekin eri tavalla harjoituksen sisältöä kun valmentaja kiipeää valmennettavan hevosen kyytiin välillä.

Näiden kahden valmennuksen jälkeen prosessoin ja pohdiskelin valmennusten antia, nappasin uhriksi Snillen ja lähdin kokeilemaan miten mahtaa poni toimia kun itsellä on pää täynnä harjoituksia ja ajatuksia miten pitikään ratsastaa.

Ensin ajattelin vain lapaa ja irtonaisuutta. Tässä viimeistään iski karu totuus vasten kasvoja; Snille on vino ja minä olen sitä tukenut sen vinoudessaan tai alunperin se on vinoutunut (lisää) oman vinouteni takia, koska sillä ei kukaan muu ratsasta. Yllättävän nopeasti Snille hoksasi että haen siltä lapojen liikettä. Snille tuntui alkuun siltä että pään ja takaosan välillä on köysi joka liikuttaa perää ulos kun pää kääntyy sisään ja toisinpäin. Lähdin jumppaamaan Snilleä ajatuksella asetus sisään, lapa ulos ja takaosaa eteen. Kumpaankin suuntaan ainoa ajatus oli tuo. Snille pyrki tosi paljon heittämään takaosaa ulos tai väistämään kokonaan ulos, mutta hiljalleen päästiin yhteisymmärrykseen ja Snille alkoi suoristua mukavasti. Töltissä palattiin lähtöruutuun eli se, mitä olin käynnissä saanut läpi, jouduin töltissä ajattelemaan täysin samaa vaikka töltissä ei tarvinnut työskennellä niin tiiviisti kuin käynnissä. Töltissä päästiin siihen pisteeseen että Snille jäi odottamaan minua paremmin ja antoi niskansa rennoksi.

Seuraavina päivinä Snille oli maastossa kuin eri hevonen! Töltti oli todellakin ihan mieletöntä kunhan muistin pitää Snillen suorana, hieman väsähtäessään yritti heittää perää oikealle ja kaatua vasemmalle lavalla, mutta sain sen joka kerta korjattua. Lavat liikkuivat eteen ja ylös, koko selkä ja takajalat työskentelivät, jolloin Snille antoi niskansakin alas rennoksi! Snille venyy yllättävän paljon eteen ja alas kun lähtee liikkumaan oikein, ei ole vielä tullut toista hevosta vastaan, joka venyisi niin paljon. Snille on toisaalta vasta oppinut rehellisesti venymään eteen, kun on kulkenut hyvin pystyssä koko venyttämättä aikaisemmin.

Muutama päivä sitten ratsastin Snillen taas kentällä ajatuksella takaosa aktiivisemmaksi. Snille oli huomattavasti suorempi heti alkuun, toki kestää ennenkuin kokonaan suoristuu, mutta ympyrällä Snille taipui huomattavasti rehellisemmin ja käveli etu- ja takajalat peräkkäin eikä useampaa uraa sekä kaulaa pystyi liikuttamaan jonkin verran ilman että ponin tasapaino olisi horjunut tai perä karannut ulos. Töltissä Snillellä oli selvästi ajatus mitä siltä haen, mutta sen tasapaino ei riitä vielä kentällä niin laajaan liikkeeseen, jolloin Snille hakee hieman laukka tai ravia joukkoon sekä se perä lähtee karkailemaan ulos. Sain ihan jees korjattua tätä ja pätkittäin Snille oli ihan huikea, mutta sitten se taas menetti tasapainon ja haki hetken. Laukassa tämä on selkeintä, tällä hetkellä tuntuu että Snille 'ei mahdu' laukkaamaan kentällä vaan tarvitsisi isomman tilan, jotta saa jalkansa järjestykseen, koska liikkuu niin isost tällä hetkellä. Tärkeintä kaikesta oli se, että Snille liikkui ja halusi liikkua eteen ja lavat ylhäällä puhdasta tölttiä, kun välillä on tuntunut että kentällä se kulkee vähän jarru päällä. Tämä tosin saattaa liittyä meidän kesän satulajuttuihin, jotka nyt on selätetty. 

 

Blogin otsikko liittyy tämän ratsastuksen jälkeisiin fiiliksiin, kun tuntui että ollaan Snillen kanssa vihdoin harpattu yksi "taso" eteenpäin. Ufolla tarkoitan sitä, että olen ratsastanut Snillellä ja mulla on ollut ajatus, mitä Snilleltä haluan mutta Snille ei ole ihan päässyt kiinni siihen mitä haluan ts. se ei ole yrittänyt parastaan vaan mä olen joutunut pyytämään ja työstämään sitä. Hämähäkillä meinaan sitä vaihetta kun Snille hoksaa mitä mä siltä haluan ja se haluaa myös sinne. Yrittää parhaansa ja hakee sinnepäin, jolloin mun ei tarvitse niin paljon "puskea" sitä vaan mä vaan 'ohjailen' sitä oikeaan suuntaan. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan hevosen tasapaino ole vielä niin kehittynyt että pystyisi toteuttamaan parhaansa koko ajan vaan pätkissä väläyttelee sitä mihin pystyy. Hämähäkiksi ajattelin sen siksi että tässä vaiheessa homma tuntuu paikoitellen 'holtittomalta' liikkeiden suhteen vaikka muuten meno on hallittua ja Snillekään ei ihan hanskaa aina sitä liikelaajuutta, joka sillä on käytettävissään vaan hakee juurikin laukkaa tai ravia väliin kun ei luota askeliinsa. Hiljalleen toivottavasti päästään siihen pisteeseen että päästään näyttämään kaikille kuinka hienoja me ollaan <3 p="">

Ei kahta ilman kolmatta

Otsikko varmaan jo kertoo kaiken ja osa onkin lukaissut blogin facebook- sivuilta ;) Eli tosiaan nyt pääsi käymään niin että ihastuin yhteen kirjavaan 2kk ikäiseen varsaan ja lopputulema on se, että tämä kyseinen tapaus liittyy meidän 'tiimiin'.

Baldursbra fra Artuni
"Rilla"
Islanninhevostamma
s. 17.6.2017

Rillan isä on Hraunar fra Austurkoti ja emä Doppa från Höreryd.

Rilla viettää varsan elämää kaverinsa kanssa ja opiskelee ihmisten kanssa toimimista hiljaksiin. Suurin projekti on nyt opettaa se riimuun ja talutukseen, mutta Rilla on hieman epäileväinen tämän idean suhteen vielä ;)

Jos mietin tulevaisuutta ja mitä haluaisin Rillalta, vastaisin haluavani Rillasta uuden kisapelin itselleni, kun sillä on hyvä suku ja kivat liikkeet, mutta ennen kaikkea haluaisin uuden ystävän ja kaikessa toimivan monipuolisen ratsun.

Ja niin meni kevät ja kesä....

Apua, taas on viimeisimmästä postauksesta vierähtänyt hirveästi aikaa! Aika kuluu ihan siivillä enkä ole ehtinyt istahtaa blogin äärelle. Tässä vaiheessa voisin taas sanoa kuinka lupaan olla aktiivisempi postausten kanssa mutta en tee niin kun tässä on huomattu kuinka siinä käy :D Voin kuitenkin sanoa että tässä lähiaikoina tulee enemmän postauksia kun pieniä uusia tuulia on luvassa, mutta siitä sitten myöhemmin lisää ;) Lisäksi multa on toivottu enemmän maastovideoita, joita voin koittaa toteuttaa kunhan lähden lenkille jossa on muutakin kuin suoraa tietä :D

Hepoille kuuluu hyvää, molemmat ovat hyvissä voimissa ja ahkerassa liikutuksessa. Aloitetaan vaikka Vallun kuulumisilla, kun ne kuitenkin kiinnostaa eniten kun viimeksi olen kirjoittanut kun saatiin diagnoosi.

Vallu söi kipulääkettä 7vk ja käytiin klinikalla toisenkin kerran kun tuntui ettei oireet hellitä, mutta pikkuhiljaa oireet jäivät pois ja päästiin aloittamaan kuntoutus takaisin normaaliin liikuntaan. Kesäkuun alussa päästiin liikuttamaan ja nyt Vallu on jo normaalissa liikunnassa. Siitä ei huomaa mistään että kaviokuume on käynyt kylässä, itseasiassa se on jopa parempi ratsastaa kuin ennen! 

Vallulla käytetään pääsääntöisesti ratsastaessa oliivipäistä kolmipalakuolainta, mutta nyt olen muutaman kerran mennyt oliivipäisellä suoralla kuolaimella kokeilun ilosta. Itse tykästyin suoraan kuolaimeen, koska se tuntui omaan käteen tosi "rehelliseltä". (Toim.huom. Tästä eteenpäin tässä kappaleessa on oletuksena se, että ratsastaja osaa ratsastaa hevosen takajaloista lähtien selän ja niskan oikein vaikka puhunkin vain etupäästä! Se on se viimeinen linkki mihin kiinnitetään huomiota kun muut toimii.) 

Kolmipalalla Vallu on aika tasainen, se kulkee edestä ihan ok asennossa ja ryhdissä perusmenossa, sen saa ratsastettua hyväksi ja tosi hyväksi halutessaan. Suoralla kuolaimella "välitila" eli sellainen ihan ok meininki jää tavallaan pois ja Vallu on selkeämmin joko tosi hyvä, hyvä tai huono. Tuntuu että itse tarvitsen sitä nyt. Huomaan jotenkin todella paljon erilaisemmin asiota suoralla kuolaimella kuin kolmipalalla. Kolmipalalla kumpikin saa anteeksi virheitään ja tekemättömyyttään, mutta suoralla kuolaimella vaikutus on välittömämpi. Kaiken tämän huomaan myös kolmipalalla, mutta suoralla selkeämmin. Esim. Jos unohdun pitämään liikaa tai takapää jätättää, Vallu nojaa samantien kuolaimeen ja 'kaatuu' nenälleen, suoralla kuolaimella huomaan sen heti, mutta kolmipalalla kestää muutaman hetken kauemmin. Erot on tosi pieniä, mutta oman kehittymisen kannalta huomattavia. Sitä keskittyy jotenkin tarkemmin mitä tekee ja miten se vaikuttaa hevoseen. Lisäksi huomaan jotenkin paremmin kuinka vino Vallu onkaan ympyrällä. Itseasiassa kumpikin hepoistani on vinoja, joka johtuu allekirjoittaneesta suurilta osin kun olen itse niin vino. Olenkin kiinnittänyt siihen nyt ekstrahuomiota ja sen kautta hoksannut kuinka vinoja mun hepat on... Se ilmenee lähinnä takaosan karkailuna ympyröillä tai lavan tippumisena. Pääsääntöisesti hepat kulkee todella hyvin ja olen erittäin tyytyväinen molempiin!
Tieto lisää tuskaa, mutta myös oppimishalua ;)

Snillen kanssa on ollut ylä- ja alamäkiä. Keväästä Snille on oli todella hyvä, suorastaan mieletön, mutta yhtäkkiä hävisi töltti ja tilalle tuli vain passitahtista räpellystä, ravista ja laukasta hävisi ylämäen tunne. Ensin syytin omaa ratsastustani, sitten satulaa ja taas omaa ratsastusta kunnes sain lainata kaverin edestä korottavaa geeliä ja mitä tapahtukaan... Töltti puhdistui heti ja lavat lähti liikkumaan paremmin itsestään! Mutta koska olin jo liian kauan mennyt epäsopivalla satulalla, jouduttiin aloittamaan ei nyt alusta mutta alemmalta 'tasolta' ja pikkuhiljaa kiivetään takaisin sinne missä oltiin. Harmittaa hirveästi että en aikaisemmin tarttunut satula-asiaan tarkemmin, mutta parempi myöhään. Satula oli tosiaan päässyt liian leveäksi kun Snille on laihtunut sopiviin mittoihin ja tämä oli helppo korjata edestä kohottavalla geeliromaanilla. Nyt kaikki on kunnossa ja Snille on todella hyvä ratsastaa taas!

Jo tutuksi tulleena tapana loppuun sekalainen sarja postauksettomana aikana otetuista kuvista ;)

Snilleilyä

Tänään meillä oli Snillen kanssa Piian yksäritunti. Olin vissiin eilen mennyt sittenkin liian rankasti, vaikka tarkoitus oli vain mennä askellajit kevyesti läpi, koska Snille tuntui tänään hieman jähmeältä ja kulki mielellään pitkänä. Päästiin kuitenkin hyvin menemään ja saatiin ihan kivojakin pätkiä paikoitellen.

Tehtiin paljon koko uraa pitkin työskentelyä, mutta myös ympyröillä. Snille tosiaan oli koko ajan hieman sellainen, että hakeutui mielellään pidempään muotoon ja alkuraveissa ja -laukassa kulkikin varsin pitkänä. Käynnissä sain sen paremmin työstettyä ylemmäs, mutta vähän jäi puolitiehen homma silti eli Snille ei ollut aivan parhaimmillaan. Töltti oli pääsääntöisesti puhdasta, mutta töitä sai tehdä sen eteen. Saatiin muutamat ihan kivat pätkät, mutta paras terä oli tänään poissa. Ravissa ja laukassa se kulki pitkänä kuin nälkävuosi, mutta ihmeen hyvin kasasi silti itsensä laukassa hitaammaksi ja pidemmäksi kun pyysin! Selvää kehitystä siis tapahtunut! Aikaisemmin se on tarvinnut hirmuisesti tukea laukan kokoamiseen, mutta nyt laukka nousee hyvin ja jää kootuksi ja hitaaksi, kunnes pyydän lisäämään ja pidentämään.

Päällimmäisenä tunnista jäi käteen se, että mun pitää olla tarkempi. Kaikki asiat olivat sitä, mitä Snillen kanssa aina olen tehnyt mutta jätän asiat hieman puolitiehen enkä vie loppuun asti. Tai ratsastan kyllä loppuun asti, mutta päästän jostakin vähän vapaammin enkä huolehdi että tosiaan tapahtuu näin vaan saatan hieman antaa olla. Lisäksi täytyy muistaa istua ja jäädä taakse odottamaan että hevonen pääsee mun edelle. Jään helposti paino eteen, jolloin Snille ei pääse nostamaan lapojaan ylös ja laskemaan takaosaa alle. Heti, kun muistan nostaa itseni ylös taakse, mutta samalla ratsastaa pohkeella eteen, nousee poni ihan eri tavalla ylös. Liian taakse ei kuitenkaan saa jäädä ettei jää liikkeestä liikaa jälkeen kun sitten kiihtyy vauhti. Tärkeintä on muistaa olla tarkempi ja vaatia loppuun asti! Ja joka ainoa kerta kun kentällä käyn.

Snille on kuulemma saanut mukavasti lisää tasapainoa siitä, mitä Piia on sen viimeksi livenä nähnyt. Olen täysin samaa mieltä asiasta. Snille on huomattavasti parempi ratsastaa ja siihen pystyy vaikuttamaan huomattavasti paremmin ja se vastaa pyyntöihin oikein. Nyt ollaan kuitenkin töltissä menty takapakkia siihen, että Snille jää helposti ravitahtiseksi ja pyrkii koko ajan raville, mutta luulen sen johtuvan siitä, että Snille on mennyt huimasti taas eteenpäin ja joutuu hakemaan tasapainoaan uudelleen ja on nyt vähän hukassa. Maastossa tätä ei esiinny kun päästään suoraa eteenpäin. Toisekseen asiaan vaikuttaa oma ratsastukseni ja se kuinka tarkaan vaadin asiat läpi ennen tölttiä. Nyt olen jälleen vähän päässyt lipsumaan, mutta tästä alkaa ryhdistäytyminen ja pitää ottaa aivot narikasta mukaan kentälle ;)

Sairastelua ja onnistumisia

Viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon asioita, joten en ole ehtinyt/jaksanut tulla kirjoittelemaan kuulumisia, mutta nyt yritän väkästää jotakin. Pääpiirteissään tällä hetkellä kuuluu ihan hyvää, Snillelle parempaa kuin Vallulle...

 

Vallu alkoi olla reilu kolme viikkoa sitten hieman liian rauhallinen Valluksi, jolloin jätin sen lomailemaan viikoksi. Viikon lopulla se alkoi ontumaan ja jalkoihin alkoi kertyä nestettä. Varasin klinikalle ajan ja sainkin samalle viikolle (onneksi). Itse epäilin vahvasti vanhojen jännemuutosten ärtyneen hokeista ja sulasta maasta, koska nestettä oli jänteiden yläosissa eikä kaviopulssia tuntunut eikä Vallu myöskään oireilut alkuun muulla tavalla. En olisi varmaan edes kiinnittänyt mitään huomiota, jos olisi normaalistikin "yli"rauhallinen hevonen.

Klinikalle suunnattiin pari viikkoa sitten. Olin varannut jänteiden ultran, mutta ell halusi (onneksi) ottaa myös röntgenkuvat etujaloista.... Vikahan löytyi sieltä, nimittäin Vallulla todettiin kaviokuume! Ei käynyt pienessä mielessänikään että Vallulla olisi kaviokuume, kun yleensä se yhdistetään lihaviin ja metabolisiin hevosiin. Kuitenkin molemmissa etujaloissa oli 4-5 asteen kääntymä kavioluussa... Kaviopulssikin tuntui ekaa kertaa vasta klinikalla, epäilin että kuljetus olisi laukaissut sen esille. Tämä oli aika shokki itselle, sillä mitään selvää, näkyvää syytä kaviokuumeelle ei ole. Meillä on heinä hyvää, Vallulla on ollut sama ruokinta yli kaksi vuotta eikä se todellakaan ole lihava. Varmuudeksi ultrattiin myös jänteet, mutta niissä ei vanhojen muutosten lisäksi mitään ollut. Matkattiin kotiin hieman masentunein mielin, mutta kiitollisina siitä että päätin lähteä klinikalle.

Vallulle laitettiin erilaiset - natural balance- kengät etujalkoihin helpottamaan oloa ja jatkettiin kipulääkeuuria, jonka olin aloittanut (jälleen onneksi) jo aikaisemmin, heti Vallun alettua ontumaan. Ensimmäisen viikon Vallu seisoi karsinalevossa, jonka jälkeen se oli pakko laittaa sairastarhaan kun herra keksi paukuttaa etusillaan ovea ja seiniä... Tekee ihan huisin hyvää jaloille... Onneksi tarhassa se on tyytyväisenä! Tällä hetkellä tilanne on se, että kokeilin eilen ensimmäistä kertaa jättää Vallun ilman kipulääkettä, mutta kaviopulssit olivat palanneet kun kipulääkkeen vaikutus loppui, joten edelleen jatketaan kipulääkekuuria ja katsotaan myöhemmin uudestaan. Keskiviikkona meille on tulossa ell ottamaan verikokeet ihan vaan syyn selvittämiseksi - tai syiden poissulkemiseksi... En ihan mielellään haluaisi mitään Cushingia tms.. edes ajatella, sillä Vallu ei ole yhtään en tyyppinen hevonen, mutta otetaan nyt kaikki selville sitten. (Sivuhuomautuksena; mun täytyy varmaan vaihtaa apteekkia - mut tunnetaan siellä jo siinä mielessä että haen eläimelle lääketä :"D Ei vais, onhan se hyvä tulla tunnetuksi eikun...)

Meidän kisakausi siis loppui ennen kuin se ehti edes alkamaan, mutta sille ei nyt voi mitään. Vallu on ollut niin super että todellakin harmitti! Ykkösprioriteetti on nyt kuitenkin saada Vallu edes maastomopon virkaan. Ell mukaan se paranee täysin käyttökuntoon, mikäli saatiin kavoluun kääntyminen pysähtymään tähän. Itse en kyllä sillä lähde enää kisaamaan, koska Vallulla alkaa olla ikääkin sen verran ja ottaen huomioon myös vanhat jännemuutokset, en näe järkeä lähteä "puskemaan" sitä enää siihen kisahevosen muottiin. 

Sitten iloisempiin aiheisiin eli Snilleen. Herralla riittää virtaa vaikka muille jakaa ja ratsastaessa Snille on ihan super hyvä!

Snille on oppinut hyvin venyyttämään eteenalas ja parina viime kertana myös lavat on noussut ylös! Eräs ratsastuskerta sain sellaisen suuren Wow- fiiliksen kun Snille lähti töltille vastustelematta, käynnin kokoamisen kautta. Nätti hidas töltti, jossa lavat todellakin liikkuivat ja isosti! Hieman se oli pätkittäin ravitahtinen, mutta se annetaan nyt vielä anteeksi. Tärkeintä oli löytää oikea mielentila ja tekeminen. Ravissa ja laukassa se on nyt todella hyvä, laukkaakin pystyy hyvin säätelemään. Vasemmassa kierroksessa meillä on enemmän ongelmia, mutta nekin johtuvat pääsääntöisesti minusta, koska olen vino vasemmalle enkä saa itseäni nostettua ulkojalan päälle vaan "rojahdan" aina sisälavalle, jolloin Snillen on pakko mennä aavistus lujempaa ja pidempänä tasapainottaakseen meidän komboa. Homma paranee heti, kun muistan nostaa itseni ylös pystyyn ja molemmille puolille tasapainoisesti.

Alla olevassa videossa on kyseessä se kerta, kun Snille äkkäsi lavat myös töltissä. On se vaan niin hieno! 

Viime postaukseen nähden on tapahtunut huima kehitys, tässä kun sitä lueskelin :D Snille ei yritä enää pomppia laukalle koko ajan, vaan pysyy ravissa muuttamaan vauhtia karkaamatta. Samoin laukassa vauhti on hallinnassa, kunhan ratsastaja nostaa itsensä pois hevosen lavoilta ja ratsastaa takaosaa tarkemmin. Ihan uskomatonta miten hevonen voi kehittyä noin nopeasti!

Loppukevennykseksi jälleen Snillen rallituskuvia ;)