Tuntuu että Snillen kanssa ollaan päästy harppaus eteenpäin ratsain. Olen käynyt katsomassa viime viikkoina parin eri valmentajan tunteja katsomassa ja löytänyt niistä muutamia niksejä ja ajatuksia, joita sitten kokeilin Snillellä ja kappas, sieltähän löytyi ihan uusi vaihde! Asiathan ovat jo ennestään hyvinkin tuttuja, mutta jostain syystä aukesi joku 'lukko' omasta päästä ja sain ajatuksesta taas paremmin irti. (Koko teksti on omia havaintoja ja ajatuksia valmennuksista, ei valmentajan tms.. Voi olla että ajattelin jonkun asian eri tavalla mitä valkku tarkoittaa)
 |
| Kuvituksena kuvia Vallun ja Snillen ratsastuksesta n. viikon takaa. Kuvien laatu on huono kun unohdin vaihtaa asetukset kameraan oikeiksi äitini kuvatessa |
Yksi valmentaja sai ajattelemaan enemmän lavan ratsastamista; hevosen tulee olla irtonainen ja kyetä liikuttamaan päätä/kaulaa ilman että koko kehon tasapaino muuttuu. Kun hevonen on irtonainen lavoiltaan, se rentoutuu niskastaan, ottaa koko selän käyttöön ja antaa itsensä eteen-alas rennoksi kaatumatta nenälleen sekä jää odottamaan ratsastajaa paremmin. Monet hevosista lähtivät venyttämään askelpituuttaan ja niiden töltistä tuli rauhallisempaa, joustavampaa ja rytmikkäämpää. Tähän lopputulokseen kaikki valmennuksessa olleet ratsukot pääsivät tekemällä myötä- ja vastataivutuksia ympyrällä sekä avotaivutuksia. Ja näiden vastapainona hevosen piti antaa välillä suoristua ja kulkea täysin suorana, jos se ei sitä ollut, jumppailtiin hieman lisää ja uudelleen annettiin hevosen mennä suorana. Oli hienoa huomata kuinka hevoset muuttuivat entistä paremmiksi pelkästään yhden valmennuksen aikana!
Toinen valmentaja sai minut ajattelemaan takaosan käyttöä ja aktivointia. Takaosan pitää olla aktiivinen, helpoimmin sen saa aktivoitua mukaan ratsastamalla hevosesta riippuen loivempaa tai jyrkempää väistöä ympyrällä niin että hevonen tosissaan astuu (taka)jalkansa ristiin. Etuosan annetaan käytännössä vain olla, (ulko-)ohjalla tuetaan 'pakettia' ja varmistetaan että hevonen ei lähde lapa edellä puskemaan ulos pois avuilta, sisäkäsi on vain kevyt ja sillä asetetaan/taivutetaan kaulaa tarpeen mukaan sisällepäin. Hevosella tulee olla edessä raamit, joihin se pääsee nousemaan ja tukeutumaan kun ottaa takajalat ja selän käyttöön. Hevosesta ja sen taidoista/tasapainosta riippuen valitaan raamit, johon hevonen ratsastetaan. Tässäkin valmennuksessa moni hevonen muuttui kahden valmennustunnin aikana entistä paremmaksi. Oli myös hienoa nähdä valmentaja itse ratsailla näyttämässä mitä haki. Aukaisee katsojallekin eri tavalla harjoituksen sisältöä kun valmentaja kiipeää valmennettavan hevosen kyytiin välillä.
Näiden kahden valmennuksen jälkeen prosessoin ja pohdiskelin valmennusten antia, nappasin uhriksi Snillen ja lähdin kokeilemaan miten mahtaa poni toimia kun itsellä on pää täynnä harjoituksia ja ajatuksia miten pitikään ratsastaa.
Ensin ajattelin vain lapaa ja irtonaisuutta. Tässä viimeistään iski karu totuus vasten kasvoja; Snille on vino ja minä olen sitä tukenut sen vinoudessaan tai alunperin se on vinoutunut (lisää) oman vinouteni takia, koska sillä ei kukaan muu ratsasta. Yllättävän nopeasti Snille hoksasi että haen siltä lapojen liikettä. Snille tuntui alkuun siltä että pään ja takaosan välillä on köysi joka liikuttaa perää ulos kun pää kääntyy sisään ja toisinpäin. Lähdin jumppaamaan Snilleä ajatuksella asetus sisään, lapa ulos ja takaosaa eteen. Kumpaankin suuntaan ainoa ajatus oli tuo. Snille pyrki tosi paljon heittämään takaosaa ulos tai väistämään kokonaan ulos, mutta hiljalleen päästiin yhteisymmärrykseen ja Snille alkoi suoristua mukavasti. Töltissä palattiin lähtöruutuun eli se, mitä olin käynnissä saanut läpi, jouduin töltissä ajattelemaan täysin samaa vaikka töltissä ei tarvinnut työskennellä niin tiiviisti kuin käynnissä. Töltissä päästiin siihen pisteeseen että Snille jäi odottamaan minua paremmin ja antoi niskansa rennoksi.
Seuraavina päivinä Snille oli maastossa kuin eri hevonen! Töltti oli todellakin ihan mieletöntä kunhan muistin pitää Snillen suorana, hieman väsähtäessään yritti heittää perää oikealle ja kaatua vasemmalle lavalla, mutta sain sen joka kerta korjattua. Lavat liikkuivat eteen ja ylös, koko selkä ja takajalat työskentelivät, jolloin Snille antoi niskansakin alas rennoksi! Snille venyy yllättävän paljon eteen ja alas kun lähtee liikkumaan oikein, ei ole vielä tullut toista hevosta vastaan, joka venyisi niin paljon. Snille on toisaalta vasta oppinut rehellisesti venymään eteen, kun on kulkenut hyvin pystyssä koko venyttämättä aikaisemmin.
Muutama päivä sitten ratsastin Snillen taas kentällä ajatuksella takaosa aktiivisemmaksi. Snille oli huomattavasti suorempi heti alkuun, toki kestää ennenkuin kokonaan suoristuu, mutta ympyrällä Snille taipui huomattavasti rehellisemmin ja käveli etu- ja takajalat peräkkäin eikä useampaa uraa sekä kaulaa pystyi liikuttamaan jonkin verran ilman että ponin tasapaino olisi horjunut tai perä karannut ulos. Töltissä Snillellä oli selvästi ajatus mitä siltä haen, mutta sen tasapaino ei riitä vielä kentällä niin laajaan liikkeeseen, jolloin Snille hakee hieman laukka tai ravia joukkoon sekä se perä lähtee karkailemaan ulos. Sain ihan jees korjattua tätä ja pätkittäin Snille oli ihan huikea, mutta sitten se taas menetti tasapainon ja haki hetken. Laukassa tämä on selkeintä, tällä hetkellä tuntuu että Snille 'ei mahdu' laukkaamaan kentällä vaan tarvitsisi isomman tilan, jotta saa jalkansa järjestykseen, koska liikkuu niin isost tällä hetkellä. Tärkeintä kaikesta oli se, että Snille liikkui ja halusi liikkua eteen ja lavat ylhäällä puhdasta tölttiä, kun välillä on tuntunut että kentällä se kulkee vähän jarru päällä. Tämä tosin saattaa liittyä meidän kesän satulajuttuihin, jotka nyt on selätetty.
Blogin otsikko liittyy tämän ratsastuksen jälkeisiin fiiliksiin, kun tuntui että ollaan Snillen kanssa vihdoin harpattu yksi "taso" eteenpäin. Ufolla tarkoitan sitä, että olen ratsastanut Snillellä ja mulla on ollut ajatus, mitä Snilleltä haluan mutta Snille ei ole ihan päässyt kiinni siihen mitä haluan ts. se ei ole yrittänyt parastaan vaan mä olen joutunut pyytämään ja työstämään sitä. Hämähäkillä meinaan sitä vaihetta kun Snille hoksaa mitä mä siltä haluan ja se haluaa myös sinne. Yrittää parhaansa ja hakee sinnepäin, jolloin mun ei tarvitse niin paljon "puskea" sitä vaan mä vaan 'ohjailen' sitä oikeaan suuntaan. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan hevosen tasapaino ole vielä niin kehittynyt että pystyisi toteuttamaan parhaansa koko ajan vaan pätkissä väläyttelee sitä mihin pystyy. Hämähäkiksi ajattelin sen siksi että tässä vaiheessa homma tuntuu paikoitellen 'holtittomalta' liikkeiden suhteen vaikka muuten meno on hallittua ja Snillekään ei ihan hanskaa aina sitä liikelaajuutta, joka sillä on käytettävissään vaan hakee juurikin laukkaa tai ravia väliin kun ei luota askeliinsa. Hiljalleen toivottavasti päästään siihen pisteeseen että päästään näyttämään kaikille kuinka hienoja me ollaan <3 p="">
