Askel pakkia ja kohti tavoitteita

Tällä viikolla hoksasin sen konkreettisesti, mitä otsikossa kirjoitin. Olenhan mä aina sen tiennyt että joksus pitää ottaa askel taaksepäin, jotta voi taas edetä eteenpäin. Mutta olen vain ajatellut sen sellaisena "joo joskus tulee takapakkia ja elämä jatkuu"- tyylisenä, mutta tällä viikolla ihan itse vapaasta tahdostani otin askeleen taaksepäin ja "pudotin" paineet siitä että kaikki askellajit pitäisi ratsastaa ja saada sujumaan joka kerta nappiin. Olen vähän sellainen mutkat suoriksi- tyyppi, jollei kukaan sano että "hei, se mutkakin pitäisi kulkea!" ;) Tällä viikolla kukaan ei ollut niin sanomassa, mutta tajusin itse vähän painaa jarrua ja palata takaisin perusasioiden hiomiseen ajatuksen kera.

Tiedostan olevani vähän hätähousu enkä aina malttaisi kuunnella hevosta tai fiilistä tai mitään muutakaan... Kaikkimullehetinyt vai miten se menikään ;D Olen joutunut paljon päässäni työstämään sitä että malttaisin kulkea matkan enkä vain odottaa lopputulemaa. Olen oppinut että matka on paljon kiinnostavampi ja hauskempi kuin määränpää ;) Silti välillä puskee se kaikkimullehetinyt- vaihde ja jos joku ei toimi niin sitten harmittaa ja paljon. Näin kävi alkuviikosta kun ratsin Vallun. Ensin kaikki sujui hyvin ja kun aloin vaatimaan enemmän niin alkoi alamäki, meinattiin taantua meidän "taistelu"ajoille, mutta sitä ennen löin hanskat tiskiin ja annoin olla. Koko illan mietin että mikä meni pieleen, mitä pitäisi tehdä toisin ja tulin siihen lopputulokseen että menin jälleen siitä mistä aita on matalin ja "hutaisin" käyntiosion. Siispä tuumasta toimeen ja seuraavana päivänä oli vuorossa käyntitreeniä ilman paineita muodosta tai muusta "hienosäädöstä". Hioin koko puolituntia käyntiä kolmipaloilla, jotta en voisi oikoa mitään: Lähinnä väistättelin Vallua kuten Sirpan valmennuksissa oltiin monesti tehty. Ensin Vallu laittoi vastaan, koitti kipittää karkuun eikä antanut periksi. Loppujen lopuksi pikkuhiljaa päästiin yhteisymmärrykseen ja muutaman kumpaankin suuntaan onnistuneen väistön jälkeen pysäytin Vallun ja lopetin. Tuli ponillekin yllätyksenä kun mentiinkin vain käyntiä ;)

Seuraavana päivänä oltiin jälleen kentällä. Tällä kertaa päätin koittaa toisenlaista lähestymistapaa ja aloitinkin ratsastuksen ravilla ja laukalla. Kävelin ensin hetken pitkin ohjin, jonka jälkeen ravasin ja laukkasin täysin pitkin ohjin kumpaankin suuntaan ympäri kenttää. Vallu oli laukassa ihan todella hyvä! Aina kun heitän ohjat vaan pois ja istun niin Vallu laukkaa ihan rauhassa, täydellisessä tasapainossa, täysin kolmitahtista laukkaa. Mutta auta armias kun otan ohjat käteen ja kuvittelen laukkaavani.... Meno näyttää lähinnä räpellykseltä ja laukka tuppaa menemään tosi huonoksi. Toki on niitäkin päiviä kun laukka on superhyvää oli ohjia tai ei ;) Pitäisi keksiä miten muistan istua alas oikein - oli ohjat tai ei. Rennon alun jälkeen aloitin käyntityöskentelyllä toistaen samaa kuin edellisenäkin päivänä. Vallu tuli avuille paljonpaljon nopeammin ja kun tuntui hyvältä pyysin sen vain tölttäämään muuttamatta mitään ja vitsit kuinka kiva se oli! Rytmi oli sopivan hidasta, mitä tässä on haettukin jo jonkun aikaa. Vallulla kun tuppaa olemaan vähän nopea rytmi töltissä, jota pitäisi hidastaa hieman eli pitäisi Vallunkin vähän malttaa enemmän. Tällä kertaa Vallu ei tarjonnut muuta kuin hidasta rytmiä niin että lapojenkin liikkeen oikein tunsi selkään! Täytyy myöntää etten uskonut että olisin kolmipaloilla saanut Vallun niin hyväksi, kun se tuppaa ´taistelemaan´ kolmipaloja vastaan. Nyt kuitenkin oli täysin rento ja työskenteli mun kanssa!

Tänään jatkettiin työskentelyä, tosin maaston puolella ja vähän vapaammin. Vallu oli harvinaisen hyvin kuulolla koko lenkin - jopa niin hyvin etten meinannut laukkaa saada nousemaan kun oli tölttimoodi päällä enkä ilmeisesti muuttanut tarpeeksi istuntaa, jotta Vallu olisi hokannut että nyt laukataan eikä lisäillä :D

Näillä tunnelmilla jatketaan Vallun kanssa, kun askel on otettu taaksepäin, voidaan hetken päästä palata takaisin "omalle tasolle" vetämättä mutkia suoriksi ;)

Maastovideoita tuutin täydeltä

Nyt ois maastovideoita tarjolla kasakaupalla! ;) Näitä on kerääntynyt koneelleni ja joka tapauksessa jokaisesta tubeen videon tekaisin ja mietiskelin että miksen jakaisi näitä myös täällä blogin puolella. Videot on kuvattu tässä parin viikon sisään eli osa on melkein pari viikkoa vanhojakin jo, mutta eipä näissä ole parasta ennen päiväystä ;D Pointsit sille, joka jaksaa kaikki katsoa! 

 

Ken sumussa ratsastaa...

 Aikainen lintu madon nappaa vai miten se meni ;) Eilen aamulla aikaisin suunnattiin Sannin kanssa pellolle kera kameran ja kaksi ponnyä. Ratsastin Vallun sekä Snillen pellolla, ajatuksena oli saada ratsikuvia kauniissa aamuauringossa, mutta aamuaurinko vaihtuikin melko sakeaan sumuun :D Mutta se ei menoa eikä kuvia haitannut! Mielestäni näistä kuvista välittyy hieno tunnelma! :)

Poneilla on pomppufiilis

 Siis apua, viime päivityksestä on taas hurjan paljon aikaa! Tässä parin viikon aikana ollaan puuhailtu kaikenlaista, mm. ponit loikkinut esteitä, kaulanaruiltu, maastoiltu ja ihan vaan hengailtu. Nyt onneksi alkoikin syysloma niin saatan ehtiä piipahtamaan koneen äärellä useammin ettei tulisi tällaisia postaustaukoja :)

Viikko sitten ponit pääsivät harrastamaan pomppuiluja irtona. Vallu sai loikkia Mustikan kanssa yhdessä, Snille yksin. Vallulla ei ollut tällä kertaa ihan tekniikka hallussa, vaikka yleensä hyppää tosi hyvin :D Vallu loikkasi korkeimmillaan 75cm, Snille 80cm. Snille oli kyllä yllättäjä, sillä viimeksi sillä ei ollut hajuakaan miten ne jalat kuuluu asentaa esteillä - tällä kertaa meininki oli ihan eri! Snille hyppäs superhyvin ja hypyt näytti todella hyviltä. Hyppyjen välissä Snillellä oli omia vinkuloikkia, joten vissiinkin hällä oli hauskaa myöskin :D

Vallulla ei ihan ollut homma hallussa tällä kertaa

75cm

80cm

Jouduttiin keskiviikkona kaivamaan heijastimet esille lenkille lähtiessä...

Vallun kanssa keksin viime maanantaina kokeilla kaulanaruilua. Vallu toimi siinä alusta asti todella kivasti. Käynnissä sain tehtyä kaikenlaista ympyröistä väistöihin, mutta käyntiä nopeammassa askellajissa ei onnistunut kuin muutama hassu ympyrä. Mutta hauskaa meillä oli! En edes muista koska olisin hymyillyt tai nauranut niin paljon kentällä ratsastaessani kuin tuolloin! :D Vallu oli ihan intona, mutta kuunteli super hyvin hidastavat ja toki eteenajavat avut. Suurena yllätyksenä tuli kuinka vaivatta Vallu tölttäsi ja vielä tempon vaihteluita! Tuli hienosti hitaalle töltille ja lisäsi myös hyvin tasaisesti! Vitsit että oli hieno fiilis kun sai Vallun hidastamaan ja kokoamaan ilman ohjaa, ajattelin että ei se kumminkaan kun tuppaa ´lämpeämään´ kokoavassa työskentelyssä töltissä. Toki asiaan vaikuttaa se etten pystynyt vaatimaan sitä niin kootuksi edestä ja (kisa)muotoon kuin ohjat kädessä eikä tietenkään tässä ollut edes tarkoitus hakea mitään sellaista. Laukat ja ravit kaikki sujui tosi hyvin eikä itselle tullut kertaakaan sellaista fiilistä että nyt se ei jarruta vaan poni kuunteli yllättävän hyvin!

Lauantaina päätin uudelleen kaulanaruilla ja Vallu toimi edelleen samankaltaisesti kuin maanantainakin. Laukassa keksi vähän ´kuskailla´ mua, mutta jarrutti aina kun pyysin. Ympyröitä ei vielä päästy käyntiä nopeammassa askellajissa kunnolla ;) Se tosin johtuu sitä että kadotan tarpeeksi tiiviin istunnan helposti kun menen käyntiä kovempaa jolloin ohjat kädessä kompensoin sitä ohjilla(paha tapa, tiedän) ja nyt kun ei ole ohjia käytössä niin eipä se Vallu viitsi kääntyä uralta pois :D Hakemalla haettuani löysin istunnan muutamaan otteeseen ja sain käännettyä kunnes taas hukkasin sen. Hauskanpitohan tässä tärkeintä on ja hauskaa meillä tosiaan oli! :D

Snillins 10.10.15

Snille on irtohypytys kerran jälkeen pääsääntöisesti maastoillut, mutta kentälläkin ollaan kerran piipahdettu. Maastoilun - ja nimenomaan reippaan maastoilun - ansiosta Snille tuntuu löytäneen itsestään sen venyvämmänkin puolen. Ravissa ja laukassa se lähtee todella mukavasti venyyttämään ja viimeisimmillä lenkeillä myös tölttiin on tullut ihan erilainen ulottuvuus. Töltti liikkuukin enemmän eteen kuin ylös ja kyydissäkin paljon mukavampi istua! :D Snille on myös laukassa löytänyt vauhtia lisää ja kisavietti on alkanut heräillä, välillä vähän liikaakin, mutta näen kaikki ne vain positiivisena asiana kun S uskaltaa ja pystyy nyt liikkumaan eteen! ;) Videoita maastoiluista saatte myöhemmin kunhan ne latautuvat ensin.

Sekametelisoppaa vai kuulumisia sittenkin?

Tämä postaus on vähän tällainen sekametelisoppaa eli vähän turinaa sieltä ja täältä. Osa ennen viime postauksessakin kirjoitettua valmennusta tapahtuneita ja osa sitten tällä viikolla puuhailtua.

Voisin aloittaa siitä että Vallu sai vähän kevyemmän lookin näin syksyn kunniaksi. En kestänyt sitä hikoilevaa karvaturilasta, joten osa karvoista sai sanoa heihei viime talviseen tyyliin. Klippauksesta ei tullut kauhean tyylikäs, koska lauantaiaamuna vähän kiireessä nappasin klipperin lainaan ja klipperöin ponnyn ennen kun Snillen kanssa kentälle suuntasin valmennukseen. Asiansa kuitenkin ajaa ja huimaa vauhtia kasvaa karvat jo takaisinkin! Tosin aion koko talven pitää Vallun vähintään tällaisella klipauksella koska tosiaan en jaksa sitä karvaturilasta ja kauheaa kuivatusrumbaa, varsinkaan jos talvi on sellainen kuin pari viime talvea ollut.

Kuva juuri ennen suitsien vaihtoa ;)

 Viime keskiviikkona ratsastin Vallun kentällä. Ensin meinasin mennä pitkästä aikaa suoralla kuolaimella, mutta hylkäsin ajatuksen ihan viime tingassa (eli olin jo lähtenyt tallista kun päätinkin vaihtaa kolmipalaan) ja sen sijaan treenit muuttuivat puomitreeneiksi. Laitoin jokaiseen kulmaan kolme puomia ajatuksena ravissa ja laukassa työskennellä.
Voin suoraan sanoa että Vallu oli ihan hirveä ratsastaa! Pitkästä aikaa teki mieli heittää hanskat tiskiin ja vetää itkupotkuraivarit, mutta loppuun asti kunnialla vedettiin. Käynnissä Vallu oli ihan ok vielä, mutta ravissa kiikutti mua entiseen tapaan eikä viitsinyt kuunnella yhtään mitä siltä pyysin. Aikani ravattuani nostin vain kylmästi laukan ja aloin tulla puomeja eli käytännössä uraa ympäri ja puomien yli kulmissa.
Jossain kohtaa Vallulla vaan napsahti ja alkoi keräämään itseään kasaan puomeja varten ja kuunteli paremmin pidätteet ja pohkeet. Päästiin todella hyvää laukkaa lopuksi puomien ansiosta, kun Vallu ei vain voinut kaahailla mielensä mukaan kulmia välittämättä avuista kuten normaalisti. Sain laukkaan ihan erilaisen tuntuman kuin ennen, siihen tuli säädeltävyyttä ja kokoamisastetta enemmän! Ja vielä kummassakin kierroksessa! Vasen oli alkuun hankalampi, mutta pikkuhiljaa sekin parani huomattavasti!
Ratsastuksen jälkeen olin hirveän pettynyt, mutta osin silti tyytyväinen laukkatyöskentelyyn. Täytyypi jatkossakin hyödyntää puomeja enemmän laukkatyöskentelyssä!

S erään maastolenkin jälkeen

 Snillen kanssa ollaan keskitytty venyvyyteen maaston puolella. Toistaiseksi ei vielä olla päästy metsään kiipeilemään, mutta teillä ollaan huristeltu sillä ajatuksella että Snillen pitää saada venyyttää, mutta ei painua liian alas vaan työskennellä kunnolla. Snille tuntuu saaneen jujun päästä kiinni ja maastossa tarjoaakin mielellään ravissa heti vähän pidempää muotoa. Laukassakin ajatus on alkanut olla enemmän eteen, vaikka lujaa poni ei ainakaan toistaiseksi pääse vielä ;D Koen Snillen kanssa mukavammaksi mennä maastossa, kun siellä se tykkää liikkua itse eteen ja se liikkuu paljon rennommin siellä.
Kentälläkin ollaan käyty pyörähtelemässä. Sielläkin Snille toimii vallan mainiosti kaikissa askellajeissa, mutta maastossa on kyllä sen kanssa kivempi painella :)

Eilen lähdettiin kolmen ratsukon voimin reippaalle maastolenkille. Mukana oli minä Vallulla, Sanni Selmalla ja naapuritallilainen Arttu-hepalla. Lenkille kertyi pituutta 15km ja aikaa meni 1h20min eli aika reippaasti edettiin. Oikeastaan lähes koko matka hölkässä muutamia käyntipätkiä lukuunottamatta. Vallu jaksoi lenkin hyvin, vaikka jäikin muista jälkeen selkeästi koska ei omaa niin matkaavoittavaa askellusta kuin kaksi muuta mukana ollutta enkä voinut käskeä Vallua kiitämään koko lenkkiä hirveää lentoa. Lenkki oli kyllä mukava, vähän vaihtelua normaaleihin käyntipainotteisiin lenkkeihin, joista kyllä henk.koht. tykkään enemmän, mutta tosiaan oli kyllä tosi mukavaa vaihtelua välillä ja pääsi hyvin perille minkä verran ponilta löytyy kuntoa ;)

Tänään kävin Vallun kanssa palautteluratsastuksen kun eilinen maasto oli kuitenkin rankka. Ratsastin Vallua n. 20min kentällä käynnissä, ravissa ja laukassa ajatuksella eteenalas ja rentous. Vallu oli tosi hyvän tuntuinen eikä eilinen maastolenkki painanut sen jaloissa mitenkään. Tein paljon kahdeksikkoa ja ympyrätyöskentelyä, juurikin vähän jumppaa. Lopuksi käytiin rämpimässä vähän metsässä :) Vallu oli kyllä jotenkin harvinaisen positiivisen oloinen tai sellainen :D Hörisi koko ajan ja oli normaalia enemmän messissä käytävällä hoidettaessakin! :) Höpsö otus :D

Vallustin käppäilemässä

Sirpa valmentaa...

...meikäläisiä viime viikonloppuna! Viime vklp molemmat ponit ja minä päästiin Sirpan valvovan silmän alle. Snille pääsi lauantaina omalla kentällä, sunnuntaina oli Vallun vuoro Eurajoella. Molemmat nappulat olivat todella hienoja!!

c) Sanni

 Snillen kanssa tosiaan ahkeroitiin lauantaina "omalla" kentällä reilun puolentunnin verran. Ensin mun piti näyttää mitä me osataan eli ei mitään ;D Yleisön luodessa paineita meikäläiseen se meidän vähäinenkin osaaminen hävisi ja eikä mun ratsastamisesta oikein meinannut tulla mitään. En saanut kunnolla tölttiä ja siinä epätoivoisessa töltissä jota sain, Snille putosi raville ja "kiikutti" mua ympyrällä eli suomeksi mistään ei tullut mitään ja itse säädin kahta kauheammin kyydissä kun ei mikään mennyt putkeen :D
Tässä kohtaa Sirpan kanssa aloitettiin työskentely ravissa. Eteen, eteen ja eteen. Laukkarikot ei haitannut vaan ainoastaan eteen, jotta saatiin Snille kokonaisvaltaisesti työskentelemään. Tätä tehtiinkin koko puolituntinen, väliin otettiin laukka-ravi siirtymisiä, jotta saatais Snille aktivoitua. Snillenhän on vaikea hoksata että venyäkin saa, joten tämän harjoituksen myötä annettiin Snillelle mahdollisuus hakea eteen ja venyyttää askelta. Ensin Snille rikkoi koko ajan laukalle hakien omaa tasapainoaan, mutta pikkuhiljaa Snille tuli enemmän ja enemmän ohjan tuelle ja lakkasi rikkomasta laukalle löydettyään jalkansa ja tasapainonsa balanssiin.  Siinä vaiheessa Snille alkoi tuntumaan todella hyvälle ja kuten kuvistakin huomaa, se liikkui ihan super hyvin!
Kotiläksyksi saatiin jatkaa samaa harjoitusta niin että ensin hakee vaikka tölttiä ja muuta pientä "näpräämistä" ja sen jälkeen tätä harjoitusta, jotta Snille saa loppuun avata itseään. Se kun tuppaa liikkumaan liikaa ylös muttei eteen, jolloin se vain kipeytyy pitkässä juoksussa. Tavoitteena on saada se luottamaan ratsastajaan paremmin, nostattaa sen itseluottamusta ja opettaa se siihen että eteenkin voi liikkua mielummin kuin ylös. Lisäksi saatiin vinkeiksi juoksuttaa Snilleä liinassa apuohjilla niin että juoksee isolla ympyrällä suht reipasta tempoa, jotta joutuu jälleen itse hakemaan tasapainonsa, mutta saa kuitenkin tukea sivareista. Myös mäkikiipeily maastoissa on hyvää jumppaa! Onneksi täältä löytyy maastoista jos jonkinmoista mäkeä, jota voi kiipeillä!

Silmät kii on hyvä juosta ;)

Järkyttynyt kuski :D

 

 

c) Reija

 Vallun kanssa suunnattiin sunnuntaina Eurajoelle saamassa vähän mielipidettä meidän menoon. Itsenäisessä lämppäilyssä Vallu tuntui muuten ihan kivalta, mutta rullaili koko ajan ja lopulta hävisi multa avuilta.
Sirpan kanssa aloitettiin siitä, mistä monet kerrat ennenkin eli sisäpohkeen läpi saamisesta väistättämällä ympyrää. Ideana siinä on saada hevonen kantamaan sisälapansa ja kevenemään kädeltä. Tätä tehtiin jonkin aikaa ja Vallu alkoi sitten pehmetä ja tuntua todella kivalle. Töltissä aluksi säilytettiin sama ajatus ympyrällä. Mun pitää muistaa ajatella ympyrän kaaren mukaan, jotta Vallulla ei karkaa aina toinen pää pois ympyrältä ja taivutuksesta. Ennen pitkää lähdin kiertämään koko kenttää ja haettiin Vallulta lisää lapoja ylös antamalla sille edestä tuki ja pohkella&äänellä kannustaen. Lujempaa ei saanut mennä. Vallu alkoi vastata tähän ihan superhyvin ja liikkui kyllä tavalla, jollaisena ei ole koskaan ennen liikunut! Rehellisesti ekaa kertaa ikinä tunsin Vallun lapojen liikkeen kunnolla ja tuntui että poni kasvoi korkeuttakin senttejä lisää! Ihan mieletöntä! Ihan hitokseen raskasta meno oli itselle kun Vallu meni hyvin, sillä se ottaa todella paljon tukea ohjalta ja saa pitää kunnolla vastaan :D Tämä varmaan muuttuu sitten kun liikkumisesta tulee Vallulle helpompaa, mutta toistaiseksi vielä homma on todella raskasta! Naureskelinkin äidille tuossa että pitänee varmaan alkaa käydä puntilla, jotta saa Vallun näyttämään parastaan ;D

Toisella tunnilla sama tölttiteema jatkui ja heti alusta asti muutamien käyntiväistöjen jälkeen lähdettiin heti koko uraa pitkin tölttäämään. Haettiin vähän lisäyksiäkin, jotka sujuivat hyvin! Mun täytyy vaan muistaa etten päästä Vallua lisäämään liikaa, johon sen voima ei vielä riitä vaan pitää muistaa säilyttää hyvä rytmi ja koko selän läpi kulkeva liike ennemmin kuin antaa kaahottaa ja kadottaa balanssin.
Lopussa otettiin ravia ja laukkaa. Ravissa Vallu oli parempi kuin koskaan ennen! Elastisuutta löytyi vaikka muille jakaa ja muotokin oli super! Laukka oli perushyvää Vallua, siinä Vallulla loppuu vielä voima kesken, jos pitäisi vaatia enemmän työstöä. Lisäksi laukka on viisikäyntisellä harvoin se paras askellaji, joten toistaiseksi tyydytään tähän ja treenaillaan pikkuhiljaa, jospa laukkaakin saisi ajan mittaa paranneltua.

Vallu oli kyllä niin super! Ei oo kyllä koskaan liikkunut niin hyvin kuin nyt enkä olis uskonut et tästä ponista löytyy edes niin paljon kapasiteettia kun tähän mennessä on tullut esiin! Ihan mieletön hevonen ja kehitys kun miettii mistä ollaan lähdetty!
#kiitollinensiunattuonnellinen #soproud

Vertailun vuoksi oli pakko kaivaa tuben uumenista tasan samalla päivämäärällä ollut Sirpan valkku viime vuodelta ;)