Kevättä ja lunta ilmassa

Eilen olin Snillen kanssa pellolla ensimmäistä kertaa yksin. En yleensä mene yksin Snillen kanssa vielä, kun en ole oikein luottanut siihen ratsain. Pikkuhiljaa luottamus tästä paranee ja päästään menemään yksin enemmänkin. Mutta siis, eilen oli varsin kaunis ja aurinkoinen päivä eikä kentällä pyöriminen oikein houkuttanut, joten päätin parin kentällä vietetyn kierroksen jälkeen suunnata pellolle.

Alkuun oltiin molemmat vähän hukassa kun itse jännitin miten tässä käy, mutta äkkiä päästiin yhteisymmärrykseen kun lähdin ratsastamaan ympyröitä ja kiemuroita. Pelto oli sen verran hyvässä kunnossa että pääsin ratsastamaan kaikissa askellajeissa. Laukkaa en ottanut kuin pikku pätkiä kun tuntui, että vauhti lähtee kiihtymään hieman liikaa portin kohdalla. En usko, että se olisi mihinkään lähtenyt, mutta otin kuitenkin varman päälle yksin kun olin. Töltissä Snille on nyt alkanut löytämään taas eteen suuntautuvan liikkeen kun tauon jälkeen se on palannut töltissä palannut ajattelemaan liikaa taakse, jolloin sen liike on jännittynyttä ja väkinäistä eikä oikein puhdasta tahtiakaan tule helposti. Nyt kun se alkaa löytämään ajatuksen eteen liikkeeseen palaa joustavuus ja rentous, jolloin puhdas tahti tulee itsekseen heti. Pieniä asioita, mutta niillä on suurin merkitys. Tärkein mitä Snille on mulle opettanut ratsastuksellisesti tähän mennessä on se, että pitää muistaa antaa hevoselle tilaa tehdä itse ja korjata sitten kun on korjattavaa eikä varmuudeksi vähän koko aikaa korjaile. Ravissa tämän huomaa Snillellä helpoiten. Jos jään vahingossa pitämään ja varmistamaan, Snillen ravi jää kipitykseksi eikä lavat/takaosa liiku. Kun taas päästän, Snillen ravi on jotain aivan mieletöntä! Takaosa työntää liikkeen eteen ja todellakin ylös, lavat nousee taivaisiin, mutta kaula ja niska pyöristyy kauniiseen muotoon.

Tänään oltiin liikkeellä Vallun ja Snillen molempien kanssa, kun Vallun vuokraaja lähti kanssani maastoon. Käytiin heittämässä reilu tunnin lenkki. Snillekin jaksoi lenkin hyvin, vaikka ensin ajattelin että mahtaako olla liikaa kun olen nyt kuukauden verran ratsastanut säännöllisesti taas. Hieman jännitti lähteä maastoon kun yltyvä tuuli enteili iltapäivälle luvattua lumimyräkkää eikä Snillellä tietääkseni ole voinut ratsastaa tuulessa kun lähtee lentoon. Ja ihan turhaan jännitin! Loppulenkistä lunta tuli vaakatasossa ja tuuli oli aivan kamalaa, varsinkin puuskissa, mutta Snille ei välittänyt tuon taivaallista siitä! Snille oli muutenkin tänään todella mukava, varsinkin laukassa. Aiettä mä rakastan sen laukkaa! Siinä on hyvä ja helppo istua, sitä pystyy säätelemään ja Snille kuuntelee siinä todella hyvin. Töltissäkin löytyi kevyt ja helppo vaihde, jolloin tölttääminen on Snillelle helppoa ja vaivatonta. Välillä se "valahti" taakse, mutta tilanne korjaantui kun ratsastin pohkeella hieman eteen ja annoin edestä tilaa.

"Hieman" hikinen poni lenkin jälkeen

Vallulle kuuluu hyvää myöskin. Olen sen kanssa pääsääntöisesti maastoillut ja pienet ratsastajan alut ovat käyneet sitä ratsastamassa. Olenkin varsin ylpeä kun päästin yhden 8v. tytön menemään Vallun kanssa ekaa kertaa yksin ja he menivät niiin nätisti! Olen tytön kokonaan itse opettanut ratsastamaan ja Vallunkin kehittänyt siihen pisteeseen missä se nyt, joten pieni ylpeyden pilkahdus läikähti mielessäni kun nämä kaksi painelivat menemään.




Vallun kanssa starttaillaan kisakausi näillä näkymin huhtikuun puolella. Maaliskuussa olisi Krafturin kilpailut Ypäjällä, mutta olen menossa sinne katsojan ja kannustajan roolissa. Meidän täytyy päästä vähän treenailun makuun enne kisakauden avausta kun nytkin ollaan vaan menty ;) Ei vais, haluan aloittaa baanalla kisakauden kun maaliskuun kisat ovat hallissa.

Ratsuiluja

Anteeksi kuvien laatu, allekirjoittanut saattoi unohtaa vaihtaa oikeat asetukset kameraan......

Snille on ollut vime päivinä todella hyvä ratsastaa! Siltä on nyt alkanut löytymään se pehmeys ja notkeus, joka sillä oli ennen taukoa. Pieni jäykkyys laitetaan siis tauon piikkiin. Olen aikaisemmin muistaakseni puhunut Vallun kohdalla puolieroista ratsastaessa, mutten Snillen. Nyt nimittäin on sellainen tilanne, että vasemmassa kierroksessa Snille on aivan mieletön ravissa ja töltissä. Se hakee pehmeään rentoon muotoon säilyttäen rauhallisen tahdin ilman että mun pitää ihan hirveästi sitä ratsastamalla ratsastaa, kun ennen on tuntunut siltä että pitäisi hirveästi korjata pohkeella, ohjalla, istunnalla, sellaista "työlästä punkemista". Oikeassa kierroksessa vasemman puolen pehmeys on vain haaveissa. Niska nousee välittömästi ylös jännittyneeksi ja töltissä ei ole oikein minkäänlaista tahtia, tahti vaihtelee puhtaasta passitahtiseksi varsinkin ympyröillä. Käynnissä ja ravissa homma pysyy vielä kasassa, ravissa ympyröillä on pientä hakemista, mutta suorilla Snille hakee itse oikeinpäin. Osittain tämä johtuu aivan varmasti masta ratsastuksestani, mutta Snillelle on aina ollut oikea kierros vaikeampi kuin vasen. Olenkin nyt ratsastanut käyntiä kovemmasssa vauhdissa pääsääntöisesti vasempaan kierrokseen ja välissä tehnyt esim. ympyrän oikeaan kierrokseen ja vaihtanut takaisin vasempaan, jotta saisin oikeean kierrokseen hyvä pätkiä. En näe järkeä hinkata huonompaa kierrosta kun siitä tulee vain huono mieli kummallekin. Parempi tehdä vähän ja hyvin huonoon kierrokseen niin ehkä joskus sitten pystytään menemään molempiin suuntiin yhtä hyvin ;) Käynnissä tosiaan molemmat kierrokset toimivat lähes yhtä hyvin.

Pyrin liikuttamaan Snilleä nyt vähintään 4krt viikossa; 3krt ratsain, väh. kerran maastossa ja 1krt muuten kuin ratsain eli lähinnä juoksutusta, ohjasajoa tms.. Se tuntuu olevan sille sopiva määrä liikuntaa viikossa. Ei kerry liikaa virtaa mutta energiaa on sopivasti liikkumiseen.

Vallu on liikkunut vähintään yhtä ahkerasti kuin Snille, pääsääntöisesti maastoillen kun nuo maastokelit on varsin mukavat tällä hetkellä. Kentällä olen muutamat kerrat pyöräyttänyt Vallua, mutta ne on lähinnä olleet sellaisia 20min ratsastuksia, jolloin tsekkaan että kaikki avut menee läpi ja poni kulkee kuten ennenkin ;)

Yksi päivä halusin kokeilla ratsastaa Vallua suorilla kuolaimilla pitkästä aikaa. Ajatus lähti liikkeelle yhdestä kurssista, jolla olin yhden viikonlopun. Sieltä jäi päällimmäisenä mieleeni että kuolaimia kannattaisi vaihdella vähän väliä, jotta suun eri osat saavat levätä ja olla välissä. Lisäksi samalla viikolla oma ratsastustuntini meni penkin alle, koska jäin ratsastamaan liikaa kädellä pitkästä aikaa. Olen pikkuhiljaa päässyt eroon siitä etten ota kädellä niin paljon vaan käytän enemmän istuntaa ja pohjetta - tai lähinnä pohjetta, koska en käytä pohjetta riittävästi, jolloin mulle jää tunne että pitäisi ottaa edestä enemmän kiinni. Jos käyttäisin enemmän pohjetta, saisin takaosan alle ja etuosan nousemaan, jolloin ei tule tarvetta ottaa edestä kiinni samalla tavalla.
Tiesin, että jos otan vahingossa liian kovalla kädellä suoralla kuolaimella, heittää Vallu kielen kuolaimen päälle, joten koin että on hyvä testi/muistutus itselle käden käytöstä. Kieli ei kertaakaan käynyt kuolaimen väärällä puolella ja ponikin tuntui yhtä hyvältä kuin ´normaalilla´ varustuksella. Tästä kerrasta myöhemmin videota ;)

En ole kova kätinen tai ohjasta ratsastaja vaan jään helposti huomaamattani pitämään kädellä kiinni, jolloin hevosen liike estyy niin ettei se pysty käyttämään itseään täysin oikein. Olen pitkään asian kanssa paininut ja nyt olen voiton puolella, mutta välillä varsinkin jos on hankalampi tilanne tai hetki sorrun vanhaan tapaani ottaa ohjasta ensin. Snille on todella hyvä opettaja tässä kun se nostaa samantien nuppinsa ylös tai vetää pään alas tyhjäksi, jolloin muistan hellittää erityisesti sisäohjasta. Vallu antaa jo anteeksi paljon virheitäni, joten sen kanssa on hankalampaa, varsinkin silloin kun Vallu on itse sillä päällä että ei oikein huvittaisi työskennellä kunnolla... :)