Sitä tavallista arkea

Maastoilua, peltoilua, treenejä kentällä, sitä tavallista arkea. Olen viime päivinä keskittynyt lähinnä mastoiluun kun kerrankin teiden pohjat on kunnossa. Ulkoilutinpa kypäräkameraakin pitkästä aikaa! Video on kuvattu lauantaina, jolloin Sannin kanssa suunnattiin pitkästä aikaa vähän pidemmälle maastolenkille. Harvoin tulee heitettyä yli tunnin maastolenkkejä vaikka täällä olisi todella hyvät ja monipuoliset maastot!

Snillenkin selkään nousin lauantaina reilun 4kk tauon jälkeen. Snille oli kuin vanha tekijä. Itse olin enemmänkin kuin hukassa, Snille kun ei korjaa ensimmäistäkään virhettäni. Ratsastin ihan kevyesti käynnissä ja ravissa tunnustellen mitä poni muistaa ja mihin on kertynyt "ruostetta". Snille oli kyllä heti messissä hommissa, tuntui että tässä mitään taukoa olisi edes ollutkaan! Pätkittäin kun sain itseni oikeinpäin kyytiin lähti Snille todella mukavasti pehmenemään ja työskentelemään vaikken edes pyytänyt. Todella toispuoleinen se on, vasemmalle kaikki sujuu jotakuinkin leikiten, mutta oikealle tuntuu lähes siltä kuin rautakngella ratsastaisi. Se nyt oli odotettavissakin kun Snille on oikeaan kierrokseen maastakäsinkin hankalampi, esim. juoksuttaessa.

Sunnuntaina piti lähteä maastoon, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja suuntasin Snillen kanssa kentälle jälleen. Ajatus oli sama kuin edeltävänä päivänä eli rento pieni hetki tunnustellen menoa. En voinut vastustaa kiusausta, joten otin muutamat tölttipätkätkin. Aluksi tölttiä ei meinannut löytyä ollenkaan, mutta pienen muistuttelun jälkeen sekin löytyi. Pätkät, jota Snille meni oli todella hyviä! Tahti oli puhdas ja S työskenteli suht rentona eikä vetänyt niska ihan jäykkänä tikitystä vaan malttoi ja rauhoittui! Eli toisin sanoen jatketaan siitä mihin syksyllä jäätiin, ensin toki kasvatellaan kuntoa ja lihaksia.

Juhan valmennus 15.1.

Vitsit että oon tyytyväinen!  Jännityksellä odottelin että mitä tuleman pitää uuden valkun silmien alla, mutta meni tosi hyvin ja saatiin mukavasti pari niksiä mitä treenailla kotona ennen seuraavaa valmennusta.

Vallu oli tosi virtaisa alkuun. Hillui ja kyttäili eikä todellakaan kuunnellut yhtään mitä siltä pyydettiin. Lähdettiin hakemaan rentoutta heti. Juha totesi Vallun olevan hieno, mutta luonteeltaan ympäristön tarkkailija ja kyttäilijä, jolloin se on helposti koko ajan vähän jännittynyt. Paremmin ei olisi voinut sanoa, sillä Vallu tosiaan on kyttäilijä ja varsinkin turhan virtaisana näkee omia mörköjään yms.. Kotikentällä se menee pääsääntöisesti aina rentona mutta aitojen ulkopuolella kyttäys alkaa heti. Aikaisemmin olen ratkaissut asian usein sillä, että ratsastan ensin reippaasti eteen ylimääräiset virrat pois, jonka jälkeen alan tehdä töitä. Nyt aloitettiin heti työskentelemällä. Vallun tuli kulkea rennolla ohjalla pienesti asetettuna ympyrän suuntaan ja väistää pohkeesta heti kun pyysin. Väistäminen ei Vallulle ole ollenkaan ongelma, pikemminkin se väistää liikaa ja alkaa helposti ennakoimaan. Juhan mukaan Vallu on osaava ja fiksu ja se osaa käyttää tätä ratsastajaa vastaan, juurikin väistämällä liikaa tai kulkemalla etu- ja takaosa aavistuksen eri linjaa.

Tajusin, että mun pitää alkaa liikuttelemaan Vallun niskaa asetusten ja taivutusten kautta enemmän kuin aikaisemmin. Olen ratsastanut vaan suoralla hevosella, kuten mun on pitkään käsketty ratsastaa, jotta olen saanut Valluun ´tuntuman´ ettei se makaronina karkaile milloin mistäkin paikasta. Aina pitäisi osata mukautua siihen, mitä hevonen milläkin hetkellä tarvitsee, mutta mun ongelma on usein se, että ratsastan mekaanisesti tehden asioita, mutta ´unohdan´ ajatella mitä tarvitsisi muuttaa ja millä paineella. Yksin ratsastaessa pystyn keskittymään paremmin siihen mitä teen ja miksi, vaikka liian usein skippaan kohdan "miksi", koska on vaan helpompi tehdä "kuten on käsketty".

Tässä haettiin vain takajaloilta pitkää, rehellistä työntöä, siksi matala muoto

Käytännössä palattiin "back to basics" eli rentouteen. Kun saavutettiin haluttu rentous käynnissä, lähdettiin hakemaan sitä töltissä. Pätkissä Vallu tuli todella mukavasti kuulolle ja pehmeni selvästi, mutta pääasiassa koetti päästä "viipottamaan" tölttiä kuten halusi. Tässä tulee meidän yksi iso onglemakohta. Jotta saisin Vallu kulkemaan kuulolla ilman viipotusta, pitäisi sitä vähän "kovistella", jolloin riskinä on rentouden katoaminen. Kotioloissa saan rentouden palaamaan nopeasti, mutta muualla rentous tuntuu häviävän samantien tulematta kunnolla takaisin. Tämä on esimerkiksi kisatilanteissa ongelma, koska baanalle päästyä Vallu menee "lukkoon" ja tipahtaa pohkeen taakse enkä saa sitä nostettua ylös takaisin. Luulen, että saan Valluun vielä paremman tuntuman valmennuksessa käytetyn harjoituksen avulla, jolloin voin sen saada kisaradallakin paremmaksi.

Olin todella tyytyväinen valmennuksen jälkeen, oli jotenkin paljon parempi fiilis kuin yleensä. Vaikka tehtiin ihan perusjuttuja eikä vaadittu Vallulta muuta kuin rentoutta, tuntui että tein enemmän(oikeastaan vähemmän) ja paremmin asioita. Ehkä suurin oli siinä että jotenkin sisäistin ja ymmärsin paremmin mitä haettiin ja miksi, palattiin perusteisiin ja pysyttiin siellä eikä lähdeety vaatimaan enempää kuin mitä sillä kerralla ponilta pystyi vaatimaan. Erityisesti pidin siitä, että tunti lopetettiin onnistumiseen eikä esimerkiksi siihen että aika loppui tms.

Ahaa- elämyksiä hakemassa

Kävin tänään ratsastamassa Hraunarin. Hraunar on ykköspalkittu jalostuori, jolla on plakkarissa myös suomenmestaruuksia parilta vuodelta. On todella mahtava tilaisuus oppia lisää ja enemmän, kun pääsee ratsastamaan hevosella, jolla on jo näyttöä ja osaamista. Omilta oppii toki myös todella paljon, mutta esimerkiksi tähän asti olen itse vienyt hevoseni sille tasolle, jolla ne ovat. Vallu esimerkiksi, ollaan tämä koko neljä vuotta tahkottu yhdessä eteenpäin ja kehitytty yhdessä. Se, jos jokin on opettavaista, mutta rinnalle on kiva saada hevonen, joka osaa jo eikä sille tarvitse "opettaa" asioita samalla tavalla kuin Vallulle.

Ahaa- elämykseni oli tänään se, mitä mun pitää enemmän, jotta saan Hraunarin menemään muutakin kuin tikittävää tölttiä. Avainsana tähän oli puolipidäte.... Yhden hidastuksen aikana sain vahingossa tulemaan kaksi askelta todella hyvää tölttiä, tuntui että Hraunar nousi edestä kunnolla. Tajusin, että mun pitää jarruttaa selkeämmin, mutta pitää pohje silti läsnä kyljessä ja käyttää sitä nopeasti. Mulle puolipidäte on aina ollut vähän sellanen käsite, joka nyt vaan on läsnä ja pitää tehdä, mutta ei ole ollut ajatusta siitä mitä teen kun teen puolipidätteen. Vuosi sitten sain tähän suuren ahaa- elämyksen puolipidätteestä Vallua ratsastaessa. Puolipidätteessähän pitäisi jarruttaa kunnes tuntee, että hevonen tulee "alle" ja on hidastamassa, jolloin pohkeella vahvistetaan kuitenkin eteneminen halutussa vauhdissa. Eli täysin samaa mitä Hraunarin kanssa tein tänään lopussa ahaa-elämyksen jälkeen. Noh, kai se on kerran vuodessa hyvä saada muistutusta asiaan ;) Ratsastan helposti aivot narikkaan- tyylillä, josta olen pyrkinyt pääsemään eroon. Aivot mukana hevosen selässä, jos tehdään töitä.

Täytyy kiinnittää tosi paljon huomiota myös tuohon hartioiden taaksepäin viemiseen, en ole ennen asiaan kiinnittänyt kauheasti huomiota ennen tämän päivän kuvia. Onhan sitä tunneilla korjattu, mutten ole huomannut että noin paljon jään jälkeen.  Varsinkin töltissä hartiat jää jonnekin taakse, jolloin "kippaan" taaksepäin ja koko töltti hajoaa käsiin. Olen vain ennen miettinyt miksen saa töltissä hevosia kulkemaan hyvin vaikka käynnissä ja ravissa voin saada. Noh, tässähän se suurin aiheuttaja sitten on. Toinen lienee mun kädet... Ne tuppaa olemaan liian alhaalla, varsinkin jos hevonen kulkee etupainoisena ja nojaa kädelle. Käsien kuuluisi olla aavistuksen ylempänä, jotta kevyt tuntuma säilyy hevosen suuhun. Olen toki käsien kanssa petrannut todella paljon, mutta työsarkaa on vielä edessä. Sehän tämän lajin paras juttu onkin - koskaan ei voi olla täydellinen :)

Katseet kohti mennyttä ja tulevaa

Kirjoitusmotivaationi on ollut viimeiset puoli vuotta hukassa, kuten huomaa. Viimeisin postaus on kesäkuun lopulta Sirpan valmennuksesta. Aika kuluu ihan huimaa tahtia enkä edes tajunnut kuinka kauan viimeisimmästä postauksesta on. Nyt kuitenkin kirjoitusintoni tuntuu palanneen pikkuhiljaa, joten pyrin jatkossa kirjoittelemaan useammin kuin puolen vuoden välein. Blogin vanhoja tekstejä on todella mukava lukea näin jälkeenpäin ja huomata kuinka paljon tai vähän on muuttunut kirjoittelun aikana. 

Ajattelin nyt kerrata viimeisen puolen vuoden tapahtumia ja fiiliksiä, jonka jälkeen suunnataan katseet kohti tätä juuri alkanutta vuotta 2017.

Kesän suurin asia lienee uuden satulan hankinta. Vanha satula ei enää istunut Vallulle kunnolla, joten oli pakko etsiä sille uusi. Onneksi minun ei tarvinnut lähteä suureen satularumbaan vaan ensimmäinen sovitettu satula sopi kuin nenä päähän. Vallun liikkuminen muuttui uuden satulan myötä huomattavasti paremmaksi ja näin jälkeenpäin olen miettinyt miksen aikaisemmin tajunnut kokeilla toista satulaa, kun vanha satula oli ollut Vallulla jo nelisen vuotta mun aikana ja sitä ennen jonkin aikaa.

Snille sai Vallun vanhan satulan "perintönä", sillä se sopii Snillelle loistavasti. 

Heinäkuun alussa pyörähdettiin SM-kisoissa kisaamassa. Kisamenestyksestä ei pahemmin ole mainittavaa, mutta tehtiin ihan meidän perus ok suoritukset V1- ja T1-luokissa, jotka eivät tällä kertaa riittäneet pidemmälle. Yhtä kokemusta jälleen kerran rikkaampana lähdettiin kotiin.

Ensi kesänä olen ajatellut kisaavani F1- eli viisikäyntiluokassa, kun Vallulla on passi auki jälleen. Passi tarvitsee vielä paljon treeniä, mutta se on sitten keväämmällä sillä täällä ei ole pohjat olleet kunnossa käyntiä kovempaan askellajiin. Vallun passi on tällä hetkellä puhdasta passia, mutta vauhtia täytyy harjoitella lisää. Kaverin kanssa mennään kyllä passiakin sellaista liitoa että oksat pois, mutta yksin ei oikein lähde.
Mahdollisesti kisaisin myös T1- eli tölttiluokkaa, mikäli saadaan askellajit järjestykseen kun ne kisaradalla helposti menee sekaisin ponilta kun ratsastaja vaan istuu kyydissä ;) Tuleva kisakausi on varmaan mun ja Vallun viimeinen, sillä Vallulla on ikää nyt 16 vuotta ja koen, että olen siitä saanut kaiken mahdollisen irti. Ensi kisakausi kuitenkin vielä painetaan täysillä ja pidetään hauskaa yhdessä!

Nyt päästään ihan baanalle harjoittelemaankin ennen kisakautta jos pohjat ovat kunnossa, sillä Eurajoelle rakennettiin askellajibaana. Enää ei tarvitse lähteä kisoihin treenaamaan baanalla ratsastusta vaan pääsee tuohon lähelle.

Vallu on kehittynyt jälleen huimasti. Se liikkuu nykyään pääsääntöisesti oikein ja joustavin liikkein. Viimeisimmässä postauksessa kaivattiin elastisuutta enemmän ja nyt olen sitä mieltä että sitä löytyy. Ainakin Vallun ratsastettavuus on parantunut, siinä missä ennen sai olla vähän kova ja raskas, jotta sai Vallun kuuntelemaan, nykyään riittää kevyt useimmiten kevyt huomautus. Varmasti asiaa on edesauttanut se, että olen oppinut kuinka paljon jalkaa pitää käyttää ratsastaessa. Ei riitä silloin tällöin kosketus, vaan sen pitää olla koko ajan läsnä kyljessä lepäämässä, josta sitä on helppo tarvittaessa käyttää.

Askellajeista töltti on tällä hetkellä Vallun vahvuus. Siinä on olemassa eri tempoja, joskin lisätty on hieman "huteraa" kun sitä ei olla päästy ollenkaan harjoittelemaan. Käynnissä Vallu on nyt löytänyt jouston, mutta se ei tarjoa sitä automaattisesti vaan se täytyy ratsastaa ulos. Laukka on meidän heikkous. Se on edelleen hirveän nelitahtista, paikoin jopa räpellystä. Isolla alueella kuten pellolla saan laukan vähän paremmaksi, mutta suoralla maastossa tai kentällä Vallu helposti "kaatuu" passille. Tähän en ole keksinyt muuta ratkaisua kun pysäyttää aina kun Vallu lähtee passillepäin ajattelemaan, mutten tiedä onko se oikea toimintatapa. Tuntuu, että Vallua pitäisi tukea enemmän laukassa pohkeella ja ohjalla, mutta aina kun yritän homma menee ihan räpeltämiseksi. Parhaat pätkät olen saanut pellolla isoa ympyrää tehdessä ohjat lähes kokonaan löysinä. Onneksi tämän viikon viikonloppuna päästään pitkästä aikaa valmennukseen. Viimeisin valmennus on ollut juurikin Sirpan valmennus viime kesältä. Nyt päästään vihdoin! Vähän kyllä jännittää, sillä valmentaja on meille uusi tuttavuus. Toisaalta on mielenkiintoista mennä katsomaan olisiko hänellä meille jotain uusia niksejä, joilla saisin Vallun paremmaksi.

Snillelle kuuluu vallan mainiota myös. Se lähti kesällä kehittymään todella hyvin eteenpäin. Rehellinen muoto ja takajalat alkoivat löytää pikkuhiljaa oikeat asetukset ja paikoin päästiin ihan super hyviä pätkiä kaikkia askellajeja. Nyt en ole kuitenkaan ratsastanut sillä kolmeen - neljään kuukauteen. Hinku selkään on jo kova, mutta epämääräisten pohjien takia en ole halunnut vielä kavuta kyytiin. Tarkoitus olisi kiivetä kyytiin heti kun pohjat sallivat sen.

Tällä hetkellä Snille liikkuu kuitenkin ahkerasti eri juoksutusmuotojen merkeissä sekä talutuslenkeillä. Snille muutti 1,5kk sitten Vallun kanssa samalle tallille, joten omaa arkeni on helpottunut huomattavasti. Ponit tulevat todella hyvin toimeen keskenään ja Snille on sopeutunut uuteen kotiinsa mainiosti.

Loppuun olen kerännyt sekalaisia otoksia menneeltä puolelta vuodelta.....