Kävin tänään ratsastamassa Hraunarin. Hraunar on ykköspalkittu jalostuori, jolla on plakkarissa myös suomenmestaruuksia parilta vuodelta. On todella mahtava tilaisuus oppia lisää ja enemmän, kun pääsee ratsastamaan hevosella, jolla on jo näyttöä ja osaamista. Omilta oppii toki myös todella paljon, mutta esimerkiksi tähän asti olen itse vienyt hevoseni sille tasolle, jolla ne ovat. Vallu esimerkiksi, ollaan tämä koko neljä vuotta tahkottu yhdessä eteenpäin ja kehitytty yhdessä. Se, jos jokin on opettavaista, mutta rinnalle on kiva saada hevonen, joka osaa jo eikä sille tarvitse "opettaa" asioita samalla tavalla kuin Vallulle.
Ahaa- elämykseni oli tänään se, mitä mun pitää enemmän, jotta saan Hraunarin menemään muutakin kuin tikittävää tölttiä. Avainsana tähän oli puolipidäte.... Yhden hidastuksen aikana sain vahingossa tulemaan kaksi askelta todella hyvää tölttiä, tuntui että Hraunar nousi edestä kunnolla. Tajusin, että mun pitää jarruttaa selkeämmin, mutta pitää pohje silti läsnä kyljessä ja käyttää sitä nopeasti. Mulle puolipidäte on aina ollut vähän sellanen käsite, joka nyt vaan on läsnä ja pitää tehdä, mutta ei ole ollut ajatusta siitä mitä teen kun teen puolipidätteen. Vuosi sitten sain tähän suuren ahaa- elämyksen puolipidätteestä Vallua ratsastaessa. Puolipidätteessähän pitäisi jarruttaa kunnes tuntee, että hevonen tulee "alle" ja on hidastamassa, jolloin pohkeella vahvistetaan kuitenkin eteneminen halutussa vauhdissa. Eli täysin samaa mitä Hraunarin kanssa tein tänään lopussa ahaa-elämyksen jälkeen. Noh, kai se on kerran vuodessa hyvä saada muistutusta asiaan ;) Ratsastan helposti aivot narikkaan- tyylillä, josta olen pyrkinyt pääsemään eroon. Aivot mukana hevosen selässä, jos tehdään töitä.
Täytyy kiinnittää tosi paljon huomiota myös tuohon hartioiden taaksepäin viemiseen, en ole ennen asiaan kiinnittänyt kauheasti huomiota ennen tämän päivän kuvia. Onhan sitä tunneilla korjattu, mutten ole huomannut että noin paljon jään jälkeen. Varsinkin töltissä hartiat jää jonnekin taakse, jolloin "kippaan" taaksepäin ja koko töltti hajoaa käsiin. Olen vain ennen miettinyt miksen saa töltissä hevosia kulkemaan hyvin vaikka käynnissä ja ravissa voin saada. Noh, tässähän se suurin aiheuttaja sitten on. Toinen lienee mun kädet... Ne tuppaa olemaan liian alhaalla, varsinkin jos hevonen kulkee etupainoisena ja nojaa kädelle. Käsien kuuluisi olla aavistuksen ylempänä, jotta kevyt tuntuma säilyy hevosen suuhun. Olen toki käsien kanssa petrannut todella paljon, mutta työsarkaa on vielä edessä. Sehän tämän lajin paras juttu onkin - koskaan ei voi olla täydellinen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! :) Kiva kun olet eksynyt lukemaan blogiani! :) Toivoisin, että jätät kavion jälkesi kommenttiboxiin! :)) Parannus ehdotuksia & risuja ja ruusuja saa laittaa kunhan pysytään asiallisina ;) Myös postaus ehdotuksia saa heitellä aina tekstien loppuun :)) Antoisia lukuhetkiä! :)
Tv. Janina