Kevättä ilmassa ja rinnassa

Vihdoinkin kevät alkaa saapua tänne länsirannikolle. Ilmat alkaa pikkuhiljaa lämmetä ja hokkejakin saa pian ruuvailla pois ponien jaloista. Molemmat ponit ovat liikkuneet varsin ahkerasti ja varsinkin Snille on edistynyt taas huimin askelin.

 Vallun kanssa ollaan treenailtu Juhan valkussa saatuja harjoituksia. Vallu on lähtenyt paranemaan todella hyvin. Pääsääntöisesti se liikkuu koko kehonsa läpi käynnissä, vaikka ei varsinaisesti sitä pyytäisi. Töltissäkin alkaa pikkuhiljaa löytymään lavat ja oikea ryhti. Vielä Vallu ei jaksa kovin pitkää matkaa kulkea oikeassa ryhdissä, mutta pikkuhiljaa sekin lähtee löytyään. Mikä parasta tässä on se, että vihdoin Vallun muotoa ja vauhtia pystyy säätelemään vaivattomasti ilman koko pakan hajoamista. Pystyn kokoamaan esim. töltissä Vallun todella hitaaksi ja hyväksi, jonka jälkeen voin ratsastaa sen pidemmälle ja rennommalle muodolle. Olenkin tätä tehnyt ja hyödyntänyt paljon treeneissä. Lisäksi ne kuuluisat tempon vaihtelut on nyt osa meidän treenipakettia myös. Niiden kautta saan Vallun hereille ja ajattelemaan enemmän eteen, jos se alkaa ajatella liikaa taaksepäin ja jännittyy.

#tb kun oli vielä lunta

Laukassa meillä on tällä hetkellä paljon töitä. Vallulla on passi niin vahvasti auki, että laukka valuu helposti nelitahtiseksi räpellykseksi kun ei riitä voima kannattelemaan kunnollista laukkaa. Lisäksi toki ratsastajakin tähän vaikuttaa... Nimittäin kun en ole koko talveen päässyt treenaamaan laukkaa niin iki-ihana etunoja on palannut takaisin. Se täytyy heti kitkeä pois, jotta päästään eteenpäin taas. Laukkaa olen harjoitellut nostojen kautta. Joudun olemaan tosi tarkkana siitä, että laukka nousee kunnollisena ja otan sen pois heti jos tunnen että poni meinaa valahtaa pitkäksi. Vasen laukka on huomattavasti parempi kuin oikea, mutta eiköhän treenillä saada niistä yhtä vahvoja. Ravissa Vallu on nyt todella hyvä pätkittäin, mutta tasapainoa tarvitsee vielä enemmän ettei askellaji vaihdu töltille samantien kun poni ei luotakaan tekemiseensä tarpeeksi. Olen itse hieman hidas auttamaan siinä tilanteessa, mutta kerta kerralta pääsen vaikuttamaan enemmän ilman askellajivaihdoksia.

Passinkin avasin yksi päivä. Vallulla on siihen huomattavasti enemmän voimaa kuin ennen. Ennen se on venynyt ja vanunut eteen eikä vauhtiakaan ole oikein ollut tarjolla tarpeeksi mutta nyt kun nostin passilaukan ja istuin sen passille niin poni ei lähtenytkään venymään eteen liikaa vaan venyi sen verran kun tarvitsi passiin ja lisäsi vauhtia! Heh, viisikäyntiluokat - täältä tullaan! ;) Mun täytyy vaan jälleen olla tosi tarkkana että teen selkeän eron laukan ja passilaukan välille sekä siihen miten kummankin nostan.

Vallulla oli hieman kevättä rinnassa kun pääsi yks päivä kentälle riehumaan

Snillen kanssa ollaan päästy eteenpäin harppauksin. Lähdin tekemään sen kanssa samoja harjotuksia kun mitä Vallun kanssa saatiin ohjeiksi Juhan valkussa. Niiden avulla Snillen on parantunut ihan parilla ratsastuskerralla. Ravissa saan annetua sille ohjilla tasaisen tuen edestä, jolloin se luottaa käteen ja rentouttaa niskansa oikeaan muotoon ja nostaa lapansa ylös. Snillen ravissa on kyllä toosi vaikea istua kun se menee kunnolla sillä sillä on valtava ravi! Snille on oppinut nyt myös venymään askeleissaan, jolloin liikkeisiin alkaa löytyä enemmän joustoa. Tosin Snille kuvittelee voivansa laukkailla ravissa koko ajan, jolloin sitä saa korjailla mutta luulen tavan jäävän pois kun tasapaino ja lihaskunto paranee.

Töltissä Snillen muoto paranee ja se rentoutuu tölttiin eikä yritä enää kipittää karkuun jännittyneenä. Parhaimmillaan töltti on maastossa, jossa ponilla on itselläänkin energiaa eteen enemmän. Kentällä joutuu vähän ratsastamaan enemmän, mutta nyt töltti on joka tapauksessa helppoa ja vaivatonta eikä puurtamista.

Laukassa Snille on perushyvä. Laukka on saanut enemmän ilmaa alleen, mutta nyt pitäisi alkaa etsiä parempaa kontrollia vauhtiin ja muotoon. Vauhdin kontrolloimisella tarkoitan kentällä sitä että voisin pyytää laukkaa vähän rauhallisemmaksi ja ´kootummaksi´ ympyrälle ja antaa venyä esim. pitkille sivuille. Paikoitellen Snille vastaa hyvin tähän apuun mutta sitten vauhti vie voiton ja varmasti myös tasapainon puute. Nyt päästään onneksi treenailemaan laukkaakin kun maa alkaa olemaan sula.

Snillekin pääsi eräs päivä kentälle irroittelemaan ja vauhtia kyllä riitti silläkin.

Juhan valmennus 5.3.

Viime lauantaina oltiin Juhan valmennuksessa jälleen. Edellinen kerta oli tammikuussa, jossa meillä oli vähän hepuliaikaa eikä päästy oikein puusta pitkälle. Tällä kertaa jälleen alussa näytettiin todellinen osaaminen... tai sitten ei, nimittäin Vallu päätti leikkiä Herra Herkkistä enkä näin ollen saanut sitä vastaamaan avuille mitenkäänpäin, jolloin meno muistutti lähinnä kirahvin ja kamelin risteytystä.

Alkuun haettiin jälleen isoa ja letkeää käyntiä

Tässä Vallu laittaa vielä hieman hanttiin päänsä kanssa, mutta takajalat hyvin mukana

Tähän lopetettiin eka tunti. Vallulla on takajalat matkassa, niska rentona, lavat voisivat olla ylempänä eli tässä painoa vielä liikaa lavoilla eikä ne nouse ylös ryhtiin tarpeeksi.

Lähdettiin työstämään Vallua ensin käynnissä ympyrällä. Vallun tuli hyväksyä ohjaskontakti eikä paeta sitä ylös tai alas. Heti, jos pää nousi ylös tai tuntuma katosi piti väistättää takajalkoja muutaman askeleen verran ulospäin, jonka jälkeen antaa kädellä eteen tuntuman säilyessä ja ratsastaa eteen, jotta Vallu lähtisi joustamaan ja käyttämään koko kroppaansa.  Vallu hoksasi tämän todella nopeasti, olihan sitä jo viime valmennuksessa tehty vielä pienemmillä vaatimuksilla. Seuraavaksi lähdettiin hidastamaan vauhtia, muuten kaiken tuli pysyä samana. Ensin Vallu meinasi vain jännittyä ja alkaa tarjota eri väistöjä kuuntelematta ollenkaan apuja, mutta pikkuhiljaa herra suvaitsi palata kuulolle, jonka jälkeen saatiin todella hyviä pätkiä.
Töltissä lähdettiin hakemaan samaa ajatusta. Vauhti ei saanut karata ollenkaan liian lujaksi, Vallun tuli hyväksyä ohjaskontakti ja rentoutua siihen. Kuten arvata saattaa, ensin oltiin ihan solmussa kun Vallu yritti kaahata ja vetää päätä ylös minkä ehti. Pikkuhiljaa kuitenkin se alkoi hyväksyä asemansa ja rentoutui, jolloin saatiin taas todella hyviä pätkiä! Vallullahan on aina ollut ongelmana se, että se ei tahdo rehellisesti ottaa ohjaan kontaktia vaan pyrkii tavalla tai toisella karkaamaan siitä, jolloin sitä ei saa ratsastettua kokonaan läpi. En esimerkiksi ole ikinä mennyt Vallulla sellaista käyntiä kun valmennuksessa menin! Oikein tunsi kuinka liike tulee koko hevosen läpi takajaloista lähtien. Ensimmäinen tunti lopetettiin kun Vallu kulki töltissä rentona ja hetkittäin jopa nousi lavoiltaankin ylös kunnolla.

Tässä haettiin hitaampaa ja kootumpaa käyntiä kuitenkin elastinen liike säilyttäen

Pientä venytystä välillä

Toisella tunnilla saatiin huippuhyviä pätkiä! Tässä Vallu kantaa itsensä kokonaan rehellisesti, myös lavat on mukana ylhäällä.

 Toinen tunti aloitettiin peruutusharjoituksilla. Ideana oli aktivoida hevosen vatsa- ja selkälihakset. Vallun piti peruuttaa rentona, mutta ripeästi. Niska ja pää ei saanut ollenkaan nousta kohti taivasta, sillä silloin harjoituksella ei ole minkäänlaista hyötyä. Olin yllättynyt kuinka helposti ja vaivattomasti Vallu peruutti kun mielessä liikkui lähinnä valmennus vuodelta nakki ja papu kun koetettiin peruuttaa ja Vallu päätti kevittää etupäätään... Olen toki senkin jälkeen peruuttanut sen kanssa, mutta se on tuntunut aina olevan vähän työn ja tuskan takana.
Töltissä Vallu oli alusta asti parempi, toki sen piti kokeilla että pitääkö nyt ihan tosissaan. Haettiin vähän enemmän kuin ekalla tunnilla eli vaadittiin myös ne lavat mukaan rehellisesti. Pätkittäin Vallu antoi periksi ja töltti oli todella upeaa! Mutta sitten lopetin ratsastuksen ja jäin vain nauttimaan, joten sain keräillä pakettia taas paremmin kasaan hetken päästä ;) TOki tämä oli Vallulle raskasta, sillä ei siltä ole ennen vaadittu niin suurta kanto- ja kokoamisastetta. Nyt päästään harjoittelemaan sitä, sillä Juha sanoi että Vallulla on pohjatyö tehty sen verran hyvin että nyt päästään tosi toimiin. Pientä ylpeyttä niitä sanoja kuunnellessani tunsin, kun olen itse rakentanut väärinpäin kulkevasta ruipelosta ensin sen, mikä Vallu on nyt.

Mun täytyy itse muistaa olla tarkempi käsieni kanssa. Tasainen, kevyt ohjastuntuma, kädet aloillaan ja pohkeella ratsastan Vallun kuulolle ja kontaktille. Sen lisäksi pitää muistaa istua pystyssä eikä jäädä taakse nojailemaan hartioilla. Nyt olen petrannut tässä asiassa, mutta vielä pitää kiinnittää huomiota siihen.

Time gold memories

5.3 ihan tavallinen maanantaipäivä, joka muuttui viisi vuotta sitten, vuonna 2012, elämäni yhdeksi surullisimmista päivistä... Tämä postaus sisältää hieman sekalaista settiä lyhyesti, mutta tuntui siltä että täytyy saada muistella ja kirjoittaa Hervarista pieni postaus, koska sillä hevosella oli suuri merkitys elämässäni.

Hervar oli todellakin omanlainen persoona. Kiltti se oli kun mikä, sieti todella paljon kaikkea, mutta osasi myös tehdä mielipiteensä harvinaisen selväksi. Pilkettä siltä löytyi aina silmäkulmasta ja Hempan kanssa oli ilo työskennellä. Hempasta olisi löytynyt kisoja ajatellen hirmuisesti potentiaalia ja se oli hyvinkin kehityskelpoinen nuori ruuna!

Elettiin kaiketikin vuotta 2010, kun ensimmäisen (puoli)oman hevoseni Hervarin silloinen omistaja kysyi haluaisinko aloittaa vuokraamaan Hemppaa. Todellakin halusin! Vuokrasin Hervaria suunnilleen 1,5 vuotta, jonka jälkeen se siirtyi omistukseeni puoliksi sattumien kautta kun silloinen omistaja oli omaa puolikastaan(toinen puoli aikaisemmin myyty) myymässä ja vanhempani minun tietämättäni järjestivät niin että ostettiin puolikas Hempasta. Omana se ehti olla puolisen vuotta ennenkuin tapaturman vuoksi jouduttiin lopettamaan.

Ensimmäinen ratsastus

"4.3.2012 olin menossa tallille, iloisena äidille autossa selitin kuinka menisin Hempalla maastoon ja kisattais parin muun ratsukon kanssa oikeen kunnolla hienossa talvisäässä... Tallilla vastassa kolmijalkainen, hyvin kipuisa Hemppa....

Haettiin H karsinaan ja sen jälkeen tuntuu kuin kaikki olisi mennyt sumussa.... Ell tuli ja lähti, käskettiin viedä hevonen klinikalle heti seuraavana päivänä. Illalla tulin myöhemmin uudestaan katsomaan Hemppaa ja antamassa sille leipää kädestä, silloin tietämättä vielä että viimeistä kertaa ikinä. Syvällä sisimmässäni tiesin ettei tämä hyvin pääty, mutta en sallinut itseni ajatella sellaista...

Seuraavana päivänä sain koulussa äidiltä viestin että mennään kotiin. Silloin tiesin että mun ja Hempan tarina tuli tiensä päähän..."

Hempalla todettiin reisiluun menneen ihan katkipoikki tapaturmaisesti vasemmasta etujalasta. Todennäköisesti yöllä tarhassa riekkunut kavereiden kanssa ja hokkiaika kun oli, niin kavio ei ollut ehtinyt pyörähtää käännöksessä yhtä nopeasti kuin hevonen, jolloin H luultavasti kaatunut jalkansa päälle. Spekulointiahan se on, mitä loppujenlopuksi on tapahtunut mutta lopputulos on surkea...

Muistan niin paljon iloisia ja vähemmän iloisia muistoja, joita nyt sallin itseni ajatella ja muistella. Nytkin itku silmässä tätä kirjoitan koska H oli mulle niin rakas ja meidän tiemme erosivat niin yllättäen....
 

Ensimmäiset yhteiset kisat

Parasta Hempan kanssa

Maastoilun riemua, vaikka aina ei homma ollutkaan hanskassa

Viimeinen valmennus yhdessä

Muistan kun pesin Hemppaa tallilla lämpimänä kesäpäivänä, muistan ensi ratsastuksen hurjan jännityksen, muistan ensimmäiset kisat, joihin ei koskaan pitänyt ilmoittautua, muistan kun putosin H:lta maastossa kesken laukan kun kumpikin oli menossa eri suuntaan, muistan sen kuinka päädyttiin täydestä laukasta ojaan kun H päätti yhtäkkiä vaan loikata sinne, muistan miten toisissa kisoissamme harmitti kun H lähti radalta kesken suorituksen, muistan ilman satulaa kerrat, muistan sen nopean hyvän tuulen häviämisen kun näin kolmijalkaisen Hempan, muistan sen tuskan kun kuulin ettei Hemppaa enää ole... Nyt jäljellä on enää suuri kaipuu, ikävä ja kauniit muistot💕 <3 br="">

Hervar frà Gudenådalen
1.7.2004-5.3.2012
~Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän~ 

Lunta tupaan!

"Suljen silmät, kuvittelen et lennän / mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä"

Nyt kun tätä kirjoitan, lumisista keleistä ei ole tietoakaan vaan vettä sataa taivaan täydeltä. Otetaan siis pieni #tb viime viikonloppuun kun lunta oli vielä paljon. Lauantaina ajatuksena oli ratsastaa pellolla ihanassa lumihangessa, mutta valitettavasti suunnitelmat menivät uusiksi kun lumen alta paljastui peilijää, joten pellolla ei ollut toivoakaan pysyä pystyssä käyntiä nopeammassa askellajissa. Siispä piti ottaa suunnitelma B käyttöön eli suunnata viereiselle tielle ratsastamaan.

Snillelle tämä oli eka kerta yksin tiellä. Olin silti luottavaisin mielin liikenteessä ja hyvinhän se meni! Alkuun S ei meinannut vaan hoksata että miksi pitää mennä tietä edestakaisin. Snille tuntui aika hyvältä, hieman jännittyneltä kylläkin mutta ymmärrän sen kyllä kun sillä ei ole yksin kauheasti liikuttu missään ilmeisesti. Kävin läpi kaikki askellajit. Laukassa meinasi olla vähän vauhtia tai sitten musta vaan tuntui siltä ;) Töltti oli paikoin passitahtista, mutta laitan sen varsinkin alun jännityksen piikkiin.

Mun tölttiponny💕

Vallun ratsastin samaisena päivänä tiellä myös. Vallu oli vähän rasittavalla päällä, joten höntsäiltiin vaan tietä edestakaisin. Ravissa ja etenkin laukassa Vallu tuntui harvinaisen hyvältä. Laukka pyöri hyvin ja siinä oli jopa vähän ´ilmaa´. Menin pitkästä aikaa kangella, joka taisi olla virhe kun töltit meni pilalle lähinnä sen takia että jäin liikaa prässäämään enkä antanut tilaa liikkua. Tämä käy helposti silloin kun Vallu on vähän pohkeen takana eikä oikein haluaisi nousta sieltä ylös. Pitäisi opetella tästäkin tavasta pois, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa....

Seuraavana päivänä ystäväni lähti kanssani maastoon Vallulla. Lunta oli ihanasti satanut vähän lisää, joten alkumatka saatiin tarpoa lumihangessa. Tämä ei ollut lenkin kohokohta sillä lumi paakkuuntui kavioihin ja teiden pohjat lumen alla olivat jäätä. Auratuille teille päästyä päästiin menemään kunnolla kaikkia askellajeja. Snille oli yhtä hyvä kuin keskiviikon maastollakin ja edelleen olen sitä mieltä että voisin laukata sillä maailman tappiin asti ;)

Eilen ratsastin molemmat ponit kentällä pitkästä aikaa. Vallu oli ensin vuorossa. Sen kanssa sai vähän keskustella pidemmän kaavan mukaan asioista kun V on sellainen, että jos sitä ei säännöllisesti kentällä ratsasta ´läpi´, kyseenalaistaa se seuraavalla kerralla kaiken mitä siltä pyydetään. Menin käynnissä ja töltissä tavoitteena rento, pehmeä ja avuilla oleva hevonen. Helpolla sinne ei päästy, mutta loppua kohden sain todella hyviäkin pätkiä aikaiseksi! Knetän pohja ei ollut kaikkein paras, mutta onneksi siellä pystyi ratsastamaan sillä lauantain pitäisi mennä valmennukseen eikä ollu viimeisenä parina viikkona muuta tehty kun höntsäilty.... Onneksi Vallu on sen verran hyvä ollut nyt koko talven etten ole huolissani ollenkaan kun sain sen ratsastettua läpi.

Snillen kanssa tehtiin lyhyt ja kevyt jumppa. Snille selvästi enemmän arasteli kentän pohjaa, joten siltä en vaatinut kuin rentoutta ravissa ja pätkässä tölttiä. Snille on kyllä todella hyvä ratsastaa nyt, kevyt ja helppo, totetuttaa kaiken mitä pyydän kunhan pyydän oikein. Se kulkee pääsääntöisesti koko ajan oikeinpäin ja hakee niskaa ennemmin alas kui ylös, mikä on ollut tavoitteena kauan.