5.3 ihan tavallinen maanantaipäivä, joka muuttui viisi vuotta sitten, vuonna 2012, elämäni yhdeksi surullisimmista päivistä... Tämä postaus sisältää hieman sekalaista settiä lyhyesti, mutta tuntui siltä että täytyy saada muistella ja kirjoittaa Hervarista pieni postaus, koska sillä hevosella oli suuri merkitys elämässäni.
Hervar oli todellakin omanlainen persoona. Kiltti se oli kun mikä, sieti todella paljon kaikkea, mutta osasi myös tehdä mielipiteensä harvinaisen selväksi. Pilkettä siltä löytyi aina silmäkulmasta ja Hempan kanssa oli ilo työskennellä. Hempasta olisi löytynyt kisoja ajatellen hirmuisesti potentiaalia ja se oli hyvinkin kehityskelpoinen nuori ruuna!
Elettiin kaiketikin vuotta 2010, kun ensimmäisen (puoli)oman hevoseni Hervarin silloinen omistaja kysyi haluaisinko aloittaa vuokraamaan Hemppaa. Todellakin halusin! Vuokrasin Hervaria suunnilleen 1,5 vuotta, jonka jälkeen se siirtyi omistukseeni puoliksi sattumien kautta kun silloinen omistaja oli omaa puolikastaan(toinen puoli aikaisemmin myyty) myymässä ja vanhempani minun tietämättäni järjestivät niin että ostettiin puolikas Hempasta. Omana se ehti olla puolisen vuotta ennenkuin tapaturman vuoksi jouduttiin lopettamaan.
 |
| Ensimmäinen ratsastus |
"4.3.2012 olin menossa tallille, iloisena äidille autossa selitin kuinka menisin Hempalla maastoon ja kisattais parin muun ratsukon kanssa oikeen kunnolla hienossa talvisäässä... Tallilla vastassa kolmijalkainen, hyvin kipuisa Hemppa....
Haettiin H karsinaan ja sen jälkeen tuntuu kuin kaikki olisi mennyt sumussa.... Ell tuli ja lähti, käskettiin viedä hevonen klinikalle heti seuraavana päivänä. Illalla tulin myöhemmin uudestaan katsomaan Hemppaa ja antamassa sille leipää kädestä, silloin tietämättä vielä että viimeistä kertaa ikinä. Syvällä sisimmässäni tiesin ettei tämä hyvin pääty, mutta en sallinut itseni ajatella sellaista...
Seuraavana päivänä sain koulussa äidiltä viestin että mennään kotiin. Silloin tiesin että mun ja Hempan tarina tuli tiensä päähän..."
Hempalla todettiin reisiluun menneen ihan katkipoikki tapaturmaisesti vasemmasta etujalasta. Todennäköisesti yöllä tarhassa riekkunut kavereiden kanssa ja hokkiaika kun oli, niin kavio ei ollut ehtinyt pyörähtää käännöksessä yhtä nopeasti kuin hevonen, jolloin H luultavasti kaatunut jalkansa päälle. Spekulointiahan se on, mitä loppujenlopuksi on tapahtunut mutta lopputulos on surkea...
Muistan niin paljon iloisia ja vähemmän iloisia muistoja, joita nyt sallin itseni ajatella ja muistella. Nytkin itku silmässä tätä kirjoitan koska H oli mulle niin rakas ja meidän tiemme erosivat niin yllättäen....
 |
| Ensimmäiset yhteiset kisat |
 |
| Parasta Hempan kanssa |
 |
| Maastoilun riemua, vaikka aina ei homma ollutkaan hanskassa |
 |
| Viimeinen valmennus yhdessä |
Muistan kun pesin Hemppaa tallilla lämpimänä kesäpäivänä, muistan ensi ratsastuksen hurjan jännityksen, muistan ensimmäiset kisat, joihin ei koskaan pitänyt ilmoittautua, muistan kun putosin H:lta maastossa kesken laukan kun kumpikin oli menossa eri suuntaan, muistan sen kuinka päädyttiin täydestä laukasta ojaan kun H päätti yhtäkkiä vaan loikata sinne, muistan miten toisissa kisoissamme harmitti kun H lähti radalta kesken suorituksen, muistan ilman satulaa kerrat, muistan sen nopean hyvän tuulen häviämisen kun näin kolmijalkaisen Hempan, muistan sen tuskan kun kuulin ettei Hemppaa enää ole... Nyt jäljellä on enää suuri kaipuu, ikävä ja kauniit muistot💕 <3 br="">
Hervar frà Gudenådalen
1.7.2004-5.3.2012
~Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! :) Kiva kun olet eksynyt lukemaan blogiani! :) Toivoisin, että jätät kavion jälkesi kommenttiboxiin! :)) Parannus ehdotuksia & risuja ja ruusuja saa laittaa kunhan pysytään asiallisina ;) Myös postaus ehdotuksia saa heitellä aina tekstien loppuun :)) Antoisia lukuhetkiä! :)
Tv. Janina