Eilen Piia tuli pitämään minulle ja Snillelle tunnin. Olen itse ollut Snillen kanssa ihan hukassa ratsain ja ponikin sen on huomannut käyttäen tilaisuuttaan hyväkseen kuskaamalla minua ympäri kenttää. Eihän se kovaa mene, mutta mielelläni päättäisin askellajin sekä kulkureitin ;)
Ajattelinkin purkaa vähän tunnin tehtäviä ja omia ajatuksiani tähän videon avulla.
Lähdettiin liikkeelle pääty-ympyrältä. Haettiin Snilleä paremmin kontaktille ja kuulolle kun se haahuili omissa maailmoissaan eikä kuunnellut juuri ollenkaan mitä pyysin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan minun piti vain istua alas satulaan, antaa kädellä eteen säilyttäen kuitenkin ulko-ohjan tuen sekä ratsastaa ympyrää. Niin helpolta kuin kuulostaakin.... Snille vastusteli aika paljon alkuun ja kulki vähän jännittyneenä. Pikkuhiljaa päästiin kuitenkin pisteeseen, jossa Snille alkaa rentoutua ja pätkittäin antaa päätään alemmas ja käynti rauhoittuu. Videon ensimmäisessä pätkässä Snille sipsuttaa koko ajan ja vänkäilee vastaan, mutta toisessa pätkässä meno on jo rentoutunut hieman ja suunnan vaihtuessa tulee ensimmäinen rehellinen myötäys Snilleltä. Ideanahan oli että en tee selässä käytännössä mitään, tarkoitus ei siis ollut ratsastaa Snilleä alas pyöreäksi vaan antaa sille tietyt rajat, joiden sisällä sille annettiin "vapaus" rentoutua. Istunta sääti vauhdin sekä kokoamisasteen ja ohja määritti kaulan asennon. Videosta varmaankin huomaa, että vaikka ohja määritti kaulan asennon, en pitänyt ohjia kireällä. Ohjien kireys ei ole se, millä säädän päätä vaan ennemminkin ohjien asento ja kulma. Käsien kuuluu antaa eteen säilyttäen silti tuen ja tuntuman suuhun. Ja nimenomaan ulko-ohja, sisäohjan tuli olla eeerittäin kevyt ja antaa vain tilaa.
Kolmannessa pätkässä päästiin lähtemään uralle, pois ympyrältä ja pieneltä kahdeksikolta. Uralla piti säilyttää sama ajatus: Istunta määrää, ohja ohjaa. Miten monta kertaa mahdoin saada tunnin aikana kuulla käskyn istua alas tiiviimmin, nostaa kyljet pitkäksi ja pää ylös ;) Oikeaan kierrokseen oltiin enemmän hukassa. Snille meinasi päästä karkailemaan uralta pois, mutta aika hyvin sain pidetyä sen uralla. Oikeassa kierroksessa en saanut Snilleä niin hyväksi ja rennoksi kuin vasemmassa kierroksessa, mikä on sinänsä yllättävää sillä vasen kierros on yleensä vaikeampi minulle hevosesta riippumatta.
Viidennessä pätkässä ajatuksena oli hakea töltille päin. Snille sai lähteä töltille jos lähti rauhallisesti eikä raketin lailla. Ylipäätään se ei saanut leikkiä rakettia ja lähteä kurvailemaan vauhdilla vaan sen piti kuunnella ja pikkuhiljaa rauhaksiin vaihtaa askellajia. Tarkoitus ei ollut päästä maaiman parasta tölttiä eikä edes käyntiä vaan tarkoitus oli rauhassa päästä vaikuttamaan hevoseen vaikka onkin muutosta askellajissa tapahtumassa. Hevosen piti myös pysyä rauhallisena ja rentona. Ei otettu kunnon pätkiä tölttiä vaan lähinnä juurikin videon tapaisia lyhyitä hetkiä ajatuksena tölttiin päin, mutta juuri ennen kun Snille alkaa jännittymään töltti- ajatuksesta, päästin sen rentoutumaan takaisin alas.
Lopussa kun Snille oli hyvin käynnissä rento ja venyytti alas, kuitenkin kantaen itsensä koko ajan, otettiin parit pätkät ravia. Ajatuksena jälleen että askellajin vaihto ei ole mikään "iso juttu" vaan siitä rennosta käynnistä pohje vaan pyytää eteen, mikään muu ei muutu. Näin sain Snillen lähtemään tosi hyvin raville! Se pysyi rentona koko ajan ja ravasi rennon letkeästi. Pää nousi aavistuksen aina, mutta se ei haitannut kunhan Snille pysyi avuilla eikä kuvitellutkaan lähtevänsä kaahimaan! Ihan mieletön fiilis kun oikeasti tunsi että hevonen on 100% avuilla ja tekee vain sen minkä pyydän! :)
Koko tunti kiteytettynä vielä: Istu satulaan pois lavoilta, jotta hevosella mahdollisuus kantaa itsensä, anna ohjaa pitäen kuitenkin kontakti ja ratsasta pohkeella ;)
Täytyy olla tooosi tarkkana Snillen kanssa myös siitä että en purista koko jalalla samaan aikaan ollenkaan, koska silloin vahingossa kaasu ja jarru on päällä samaan aikaan ja Snille hämmentyy ja jännittyy koska ei ymmärrä. Polvet ei saa puristaa kaasuttaessa ja pohje ei saa luoda painetta jos jarruttaa :D Itsestään selvä asia kyllä, mutta joskus siihenkin kaipaa muistutusta ;) Itsellä lamppu syttyi kyllä eniten kokoamisessa. Tai hidastaessa. Tai molemmissa koska hidastaminenhan on kokoamista! Silloin ei jarruteta eikä liioin kaasutella vaan vain istutaan tiiviimmin alas, pohje säilytetään tukemassa takajalkojen liikettä. Tällä tavalla Snille ihan oikeaoppisesti lähti takaosasta alkaen hidastamaan eli kokoamaan liikettä ihan pysähdykseenkin asti - ihan ilman ohjia ;D Tavallaan pitää itse ajatella jäävänsä istumaan takajalkojen päälle, jotta niiden vauhti hidastuu, jonka vuoksi etuosa hidastaa myös liikettään, mutta pohje aktivoi takajalkoja jatkamaan silti samaa rytmiä. Rytmi ei saa kadota missään vaiheessa!
Kiitos ja anteeksi mahdollinen sekava sillisalaatti :D Yleinen kuulumispostaus tulossa kuvapommin kera lähipäivinä, nyt oli pakko päästä purkamaan ajatusten virtaa yksäritunnin jälkimainingeissa ;)
Liukasta, liukasta ja liukasta... Sitä on täällä riittänyt nyt viime aikoina. Nyt onneksi kuluneella viikolla satoi lunta lisää, joten olen päässyt vähän touhailemaan ponien kanssa paremmin. Tosin sekin lumi sulaa varmaan tuota pikaa kun viikonlopuksi on luvattu vesisadetta... Eipä oikein säät ole suosiolliset ponien liikutuksiin.... Noh, niillä mennään mitä on!
Tänään kuitenkin sää oli mitä mainioin suunnata Vallun kanssa maastoon! Vallu oli oikein innokas lenkkeilijä, paikoittellen jopa turhankin innokas ;) Vauhtia riitti ponnyssä vaikka mitään vauhtilenkkiä ei tarkoituksella heitettykään.
Vallun kannalta nyt on hyvät pohjat liikkua; Hokit takaa pidon jäällä ja lumi pehmentää sopivasti pohjia, jotka muuten olisivat kivikovat. Olenkin nyt hyödyntänyt näitä kelejä, kun niitä vielä riittää, maastoiluun. Sekä ratsastajan että ponin mieli kiittää ;) Kenttäillä ehtii myöhemminkin sitten :D
Snille pääsi tänään hieman pellolle liinan jatkoksi purkamaan virtojaa. Energiaa ponilla riitti vaikka muille jakaa ja vähän jännitti pysyykö poni lapasessa isolla aitaamattomalla pellolla, mutta ei ollut mitään ongelmaa! Snille juoksi liinassa oikein nätisti, lukuunottamatta muutamaa kertaa kun otus innostui ja lähti pukkiloikkakoikka- laukkaa karaten ympyrältä, mutta palautui takaisin ympyrälle hyvin. Juoksuttelin pidempään kuin normaalisti, koska Snillellä tuntui juoksuintoa riittävän kun pääsi vihdoin ihan hyvälle pohjalle liikkumaan :D
Snillis oli aivan väsynyt juoksutuksen jälkeen ja tarhaan päästyään suuntasi samantien piehtaroimaan :D Nyt jos saisi Snilleä vähän liikutettua liinassa ja sitten nousisi sen selkään taas ties kuinka pitkän tauon jälkeen... Ei oikein kelit suosi sen ratsastuksessa, kun kaikkialla o liukasta eikä Snillellä ole takakenkiä ;)
