Believe your dreams

Vuosi 2015

Verta, hikeä, kyyneliä ilosta ja surusta, valintoja, unelmien toteutumista, onnistumisia, epäonnistumisia

Kaiken kaikkiaan kulunut vuosi on ollut aivan uskomaton! Olen päässyt kokemaan ja näkemään asioita, joita en olisi koskaan kuvitellut pääseväni kokemaan. Olisinko pari vuotta sitten uskonut omistavani vuonna 2015 kaksi hevosta? En todellakaan! Tai kuvitellut kisaavani Suomenmestaruuskisoissa vieläpä ihan ok pistein? No en! Mitäpä tämä meidän uskomaton vuosi sitten on pitänyt sisällään...

Tammi- ja helmikuu meni hyvinkin rennosti huonoista pohjista johtuen. Lunta silti jossakin välissä ollut jonkin verrankin kun ponit pääsivät pellolle kaahailemaan useampaan otteeseen :D Vanhojen postausten mukaan olen alkanut päästä perille ratsastuksen saloihin ajatuksen kanssa, postaukset ovat pitkälti oivalluksia sisältäviä ja niistä välittyy fiilis, jossa olen alkanut pähkäilemään itse ongelmia ja miten saisin ne ratkaistua. Mm. ongelmana on ollut Vallun kiikuttaminen ja se että se jää pohkeen taakse todella helposti maastossa.

"Vallu lopettais tuon pöllöilyn, jos saisin sen ratsastettua pohkeen eteen kunnolla, mutta se on tosi vaikeaa maastossa, jos ei ole kunnon kenttäilyä hetkeen tehty. Maastossa Vallu siis jää pohkeen taakse hillumaan ja mörköilemään, jolloin se pääsee suorittamaan sekoilujaan..." **

Vallu on ollut ilmeisesti silti erittäin hyvä ratsastaa, olen hetkittäin saanut ahaa-elämyksiä, mutta välillä ollaan päädytty ojasta allikkoon. Joka kerta kuitenkin sieltä noustu ylös ;) Kevään aikana Vallu alkoi löytämään oikeaa tapaa liikkua ja hetkittäin tuntui todella upealta. 

Kesän aikana treenattiin ahkeraan ja se näkyi myös meidän kehityksessä. Vallu kehittyi huimaa vauhtia ja alkoi löytää lihaksia oikeisiin kohtiin. Koko kesän Vallu pysyi todella hyvässä kunnossa, jopa elämänsä parhaassa kunnossa - ainakin mitä se koskaan mun aikana oli ollut, eikä kuivunut ja laihtunut kuten aikaisempina vuosina. 

Blogiteksteissä alkaa näkyä selvemmin oman ajatusmaailmani muutos, opin etsimään virheitä ja korjaamaan ne entistä tehokkaammin. Näin ollen saatoin vaatia myös Vallulta parempaa suoritusta. 

"Aloittelin kiemurtelemalla koko kenttää hyväksi käyttäen pitkältä sivulta toiselle käynnissä ja keskityin siihen että, mulla ei ole kiire kääntää/ratsastaa suoraa/pysäyttää, kun välillä meinaa itseltä mennä koko ratsastus siihen että tavallaan kiirehdin kohti seuraavaa juttua enkä muista tarkkaan suorittaa sitä mitä olin tekemässä. Teen, mutten ajattele mitä olen tekemässä :D" **

Tämä on muuten edelleen ongelmani ratsastaessa helposti :"D

Nyt syksyllä ollaan Vallun kanssa löydetty vielä uusi ulottuvuus askellajeissa! Vallulla on nyt hyvin lihaksia ja se jaksaa työskennellä kunnolla, jolloin sen liikkeisiin tulee vielä lisää ilmaa. Tällä hetkellä Vallu liikkuu täysin eri tavalla kuin alkuvuodesta tai edes kesällä! Se on harpannut eteenpäin isosti ja itselläni on vielä vähän vaikeuksia pysyä perässä sen vauhdissa :D 

 "Siitä on tullut hyvällä tavalla erilainen ratsastaa: vastaa herkemmin ja täsmällisemmin apuihin, ei paikkaa virheitäni yhtä hyvin kuin aikaisemmin sekä suurimpana se että jos jarruttaa ohjia kiristämällä ja istunnalla eipä vauhti hidastukaan kovin nopeasti, mutta kun ajattelee hidastuksen kokoamisen kautta hidastuu vauhti heti haluamaani vauhtiin! Tässä on itselläni vähän petraamista kun vahingossa meinaan jarruttaa vaan jarruttamalla, mutta unohdan kokoamisen :D" **

Meidän kisakautemme muodostui yhteensä kuudesta kilpailusta.

Kisakausi alkoi maaliskuussa Kuuman baanalla. Baanan pohja oli noissa kisoissa aivan järkyttävä: täysin kivikova ja muhkurainen. Pisteitä ei kotiin herunut kuin muutama hassu. Motivaatio kisaamista kohtaan alkoi laskea tässä vaiheessa. Ensimmäiset kisat ja pisteet aivan surkeat vaikka koko talvi tehty töitä. Tuleeko tästä kisakaudesta samanlainen kuin edellisestäkin? Mitä järkeä kisata jos ei ikinä onnistu?

Kunnes huhtikuussa hallikisoissa Ypäjällä onnistuin saamaan ehjän, siistin radan! Olin niin onnellinen suorituksen jälkeen! Pieniä rikkoja rata sisälsi edelleen, mutta kokonaisuus oli ehjä ja askellajit juuri ne mitkä pitikin. Voin kertoa että radan jälkeen saattoi ulkona muutamat kyyneleet, puhtaasti ilosta ja onnesta, tipahdella silmistäni. Fiilis oli aivan upea kun vihdoin ja viimein ehjä suoritus askellajien osalta!

Toukokuussa Ypäjän kisoissa jälleen tapahtui jotain ihan uskomatonta: Me rikottiin Vallun kanssa SM-raja! Mun pitkäaikainen haave oli käymässä toteen, pääsisin kisaamaan Suomenmestaruuskisoihin!

Kesän aikana kisattiin vielä kolmissa kisoissa ennen SM-kisoja, ne menivät ihan hyvin. Jokaisessa sain ehjää suoritusta ja pisteet pyörivät 4,5 yläpuolella.

Ennen SM-kisoja olimme kehittyneet hurjasti ja itse kisat menivät todella hyvin! Pääluokkamme eli nelikäynti meni ihan ok, pisteet pyörivät samoissa kuin aiemmissakin kisoissa. Suurin yllätys ja järkytys ja vaikka mikä oli tölttiluokassa, johon ajattelin osallistua ihan vain kokemuksen saamiseksi. Saatiin tölttiluokassa 5,0 pisteet ja niillä päästiin B-finaaliin! B-finaalin voittaja pääsee sitten vielä A-finaaliin, jossa ratkotaan mestaruus. Me oltiin B-finaalin neljäs pistein 5,11, joka on meidän henkilökohtainen ennätys pisteissä!!! SM-kisat olivat ihan mieletön kokemus ja pitkäaikainen haaveeni toteutui! Eikä me oltu ees viimeisiä ;D Nelikäyntiluokassa olimme muistaakseni jotain 11.sijan tuntumassa ehkä(?), tölttiluokassa kokonaistuloksissa 9.sijalla ja nelikäynnin kombinaatiossa 10.sijalla!

SM-kisoihi oli hyvä päättää kisakausi 2015 ja nyt suunnitellaankin sitten ensi vuoden kisoja. Todennäköisesti kisoja tulee olemaan suunnilleen saman verran kuin tänä vuonna :)

Sama hevonen? Ylempi 15.3.15, alempi 4.7.15

Vallun kanssa koko vuosi oli kaikenkaikkiaan yhtä mieletöntä vuoristorataa. Paljon päästiin tänäkin vuonna kokemaan. Harrastettiin esteitä, käytiin uimassa, lenkkeiltiin ohjasajaen, treenailtiin, kisailtiin jne.. Koko vuodesta mieleeni jäi isosti se, kun oltiin Baldurin 10v. juhlissa esiintymässä ja lopussa saatiin kultakypärä < 3 Wau.... En aavistanut yhtään mitään ennenkuin Piia kypärän kanssa tuli ja sen minulle ojensi! Olin erittäin otettu tästä muistamisesta! Sillä hetkellä vaan jotenkin tajusi millaisen matkan on kulkenut ja kuinka on itse kovalla työllä rakentanut sen ratsun, joka mulla on. Oli vähän hymy ja kyyneleet herkässä silloin ;) Sillä hetkellä olin - ja olen edelleen - ylpeä siitä mitä minulla on ja mitä olen tehnyt, sillä matka on ollut pitkä ja kivinen eikä se vieläkään ole loppunut!

27.2.2015 elämääni asteli virallisesti Snille, söpö nallekarhumainen herkkis, jonka sielun elämästä ei aina selvää saa ;) Snille muutti heti maaliskuun alussa läheiselle tallille, jossa pääsin siihen tutustumaan lähemmin. Matkahan ei mennyt kuin Strömsöössä, mutta antoipahan ponny mahtavan ensivaikutelman... :"D

Kuka tällaiseen palluraan voisi olla ihastumatta? :3

Snillen kanssa alettiin tutustumaan ja rakentamaan pikkuhiljaa luottamusta kävelylenkeillä, joita tehtiin ahkeraan. Koska Snille oli projektiponi, aloitin sen kanssa rauhallisesti niin, että oppisin tuntemaan ponin ja sen tapaa reagoida asioihin ennenkun alan vaatimaan siltä mitään erikoista. Juoksuttaminen liinassa oli toinen, jota suosin Snillen liikutuskeinona. Siinä saatoin nähdä miten paljon se sietää paineistamista ja miten tarkka se on lukemaan ihmistä. Ja voin kertoa että erittäin tarkka on! :D

Ensimmäisen kerran päädyin Snillen selkään jo huhtikuussa. Olo oli kuin voittajalla :D Hieman käpösteltiin kenttää ympäri käynnissä, kumpikin ihan hukassa sekä ratsastaja että poni ;)

Ratsuhommat jäi kesäksi ja silloin opeteltiin kahdenohjanjuoksutuksen saloja sekä ahkeroitiin kävelylenkeillä. Aloin oppia Snillen mielenliikkeistä enemmän koko ajan ja luottamus siihen vahvistui. Opin tuntemaan koska olen menossa rajan yli, mikä on ok, mikä liikaa.

Kesän lopussa rohkaisin mieleni ja päätin kiivetä jälleen Snillen kyytiin. Fiilis jälleen kuin voittajalla ja pikkuhiljaa aloin ratsastamaan sillä enemmän ja enemmän. Lyhyessä ajassa kehitystä tapahtui paljon! Päästiin maastoilemaan paljon, kentällä homma toimi todella hyvin ja Snille tuntui tosi hyvältä. Eksyttiin jopa Sirpan valmennukseenkin kerran, omalla kentällä tosin. Meillä meni tosi hyvin!
Mutta sitten aloin itse kerätä jostain syystä paineita Snillen ratsastuksesta, ehkä kehityttiin liian nopeasti etten ehtinyt ajatuksella mukaan? Joka tapauksessa alkoi mennä huonommin, tuntui ettei mikään onnistu vaikka tosiasiassa Snille kehittyi koko ajan! Päätin jättää Snillen lomalle ja aloittaa sitten ikäänkuin alusta. Erinäisten sattumusten kautta ollaan edelleen vasta palautumasta homiin, mutta eiköhän tässä joululomalla vielä selkään nousta! Hirveä hinku alkaa jo olemaan sinne, koska olen suunnitellut jo miten aloitan Snillen kanssa ja lähden kasaamaan palikoita ilman paineita! :)

Snillen kanssa olen oppinut itse paljon herkemmäksi. Olen paljon tarkempi ja hienovaraisempi kuin aikaisemmin. Opin lukemaan ja ymmärtämään paremmin näkemääni reaktiota ja vastamaan siihen tavalla, jonka koen oikeaksi. Snillen kanssa olen oppinut luottamaan itseeni enemmän, ei saa epäröidä; jonkun on tehtävä päätös, oli se sitten ihminen tai hevonen. Snille myös peilaa omia tuntemuksiani herkästi, joten olen joutunut paljon miettimään mitä teen, mitä tunnen ja ennenkaikkea miksi.

Tämä vuosi on kyllä ollut huikea kokemus! Kiitos kaikille, jotka ovat olleet tänä vuonna mukanani! Ilman taustajoukkojani; äitiä, isää, valmentajiani Sirpaa ja Piiaa sekä lukuisia muita yhtä tärkeitä ihmisiä en olisi tässä pisteessä kuin nyt! Monta kokemusta rikkaampana ja suuremmalla tiedonjanolla varustettuna kuin koskaan! Olen oikeasti ihan sanaton ja kiitollinen kaikesta mitä mulla on ja mitä olen kokenut!

KIITOS JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2016 KAIKILLE!

#kiitollinensiunattuonnellinen

Tuulta ja pakkasta

Apua, melkein kuukausi viime postauksesta! Syynä hiljaisuuteen voisi pitää ponien kevyttä ajanjaksoa, kumpikaan ei oikein ole ihmeemmin liikkunut viimeiseen kuukauteen. Vallu enemmän, mutta nyt Snillekin on päässyt palauttelemaan itseään takaisin työn makuun ;)

Vallu on viime aikoina keskittynyt lähinnä maastoilemaan muutamia kertoja viikossa, joka onkin sopinut sille näin kevyemmäksi jaksoksi, sillä ponilla on nyt alkanut löytymään ihan uusi ulottuvuus liikkeisiin ja eteenpäin pyrkimykseen! Siitä on tullut hyvällä tavalla erilainen ratsastaa: vastaa herkemmin ja täsmällisemmin apuihin, ei paikkaa virheitäni yhtä hyvin kuin aikaisemmin sekä suurimpana se että jos jarruttaa ohjia kiristämällä ja istunnalla eipä vauhti hidastukaan kovin nopeasti, mutta kun ajattelee hidastuksen kokoamisen kautta hidastuu vauhti heti haluamaani vauhtiin! Tässä on itselläni vähän petraamista kun vahingossa meinaan jarruttaa vaan jarruttamalla, mutta unohdan kokoamisen :D Vallu liikkuu nykyään muutenkin ihan eri tavalla kuin ennen. Kantaa itsensä paremmin ja liikkuu "ylämäkeen" energisesti!

Tänään päädyin Vallun kanssa pellolle treenailemaan, sillä tiet ja kenttä olivat ihan kivikovia tänne länteen saapuneen pakkasen ja kova tuulen vuoksi. Pelto oli onneksi ihan ok kunnossa, joten päästiin treenailemaan siellä. Vallu oli todella hyvä ratsastaa! Töltissä Vallu ei ollut parhaimmillaan tänään, mutta veikkaan epätasaista pohjaa osasyyksi. Tölttikään ei ollut silti mitenkään huonoa vaan hyvää, muttei sitä parasta. Laukassa Vallu oli tänään ihan super! Meillä on ollut viime aikoina laukassa vähän sitä ongelmaa että poni tuppaa innostumaan ja kuskaa meikäläistä hieman, mutta tänään kaikesta tuulesta, avoimesta pellosta, kaverista yms... huolimatta Vallu laukkasi super rauhallisesti, kauniisti itsensä kantaen ympyrällä kumpaankin suuntaan! Ihan super mieletöntä! Hidas ja tasapainoinen laukka ei ole meille millään asteella itsestäänselvyys vaan tänään sain varmaan parasta laukkaa ikinä! Ravissakin Vallu kulki harvinaisen hyvin ja rennosti oikeinpäin! Olin ihan hämmentynyt ratsastuksen jälkeen :D Kyllä tuo ponny osaakin yllättää aina < 3

Snillen kanssa ollaa aloiteltu rauhallisesti, lähinnä kävelylenkkien ja kevyiden juoksutusten kanssa. Suunnitelmissani oli nousta huomenna Snillen kyytiin pitkästä aikaa, mutta nyt joudun luopumaan suunnitelmistani sillä täällä on ollut lähes myrskytuulta pari viime päivää enkä ole Snillen kanssa päässyt kunnolla puuhailemaan, kun Snille jänskättää tuulella aika paljon, joten olen katsonut parhaaksi antaa sen vain olla. Tänään kuitenkin lähdin kävelemään Snillen kanssa pienelle kävelylenkille tuulta uhmaten. Ajattelin, että otetaan kävelylenkki nyt siedätyshetkenä tuuleen :D Lenkki meni superhyvin vaikka ajattelin Snillen lentelevän miten sattuu kovimpien puuskien aikaan, mutta Snille tuli nätisti vieressä koko matkan. Välillä vähän säpsyi ja säikkyi, mutta malttoi mielensä ja haki tukea minusta kun tuli jotain jännää :) Kovimpien puuskien ajaksi pysähdyttiin sillä tuuli oli jotain ihan järkyttävää :D Snillekin malttoi seistä paikoillaan vaikka selvästi jännittyi kovimmista puuskista. Loppumatkasta alkoi rentoutuakin jo kivasti eikä reagoinut niin paljoa tuuleen enää! :)