Believe your dreams

Vuosi 2015

Verta, hikeä, kyyneliä ilosta ja surusta, valintoja, unelmien toteutumista, onnistumisia, epäonnistumisia

Kaiken kaikkiaan kulunut vuosi on ollut aivan uskomaton! Olen päässyt kokemaan ja näkemään asioita, joita en olisi koskaan kuvitellut pääseväni kokemaan. Olisinko pari vuotta sitten uskonut omistavani vuonna 2015 kaksi hevosta? En todellakaan! Tai kuvitellut kisaavani Suomenmestaruuskisoissa vieläpä ihan ok pistein? No en! Mitäpä tämä meidän uskomaton vuosi sitten on pitänyt sisällään...

Tammi- ja helmikuu meni hyvinkin rennosti huonoista pohjista johtuen. Lunta silti jossakin välissä ollut jonkin verrankin kun ponit pääsivät pellolle kaahailemaan useampaan otteeseen :D Vanhojen postausten mukaan olen alkanut päästä perille ratsastuksen saloihin ajatuksen kanssa, postaukset ovat pitkälti oivalluksia sisältäviä ja niistä välittyy fiilis, jossa olen alkanut pähkäilemään itse ongelmia ja miten saisin ne ratkaistua. Mm. ongelmana on ollut Vallun kiikuttaminen ja se että se jää pohkeen taakse todella helposti maastossa.

"Vallu lopettais tuon pöllöilyn, jos saisin sen ratsastettua pohkeen eteen kunnolla, mutta se on tosi vaikeaa maastossa, jos ei ole kunnon kenttäilyä hetkeen tehty. Maastossa Vallu siis jää pohkeen taakse hillumaan ja mörköilemään, jolloin se pääsee suorittamaan sekoilujaan..." **

Vallu on ollut ilmeisesti silti erittäin hyvä ratsastaa, olen hetkittäin saanut ahaa-elämyksiä, mutta välillä ollaan päädytty ojasta allikkoon. Joka kerta kuitenkin sieltä noustu ylös ;) Kevään aikana Vallu alkoi löytämään oikeaa tapaa liikkua ja hetkittäin tuntui todella upealta. 

Kesän aikana treenattiin ahkeraan ja se näkyi myös meidän kehityksessä. Vallu kehittyi huimaa vauhtia ja alkoi löytää lihaksia oikeisiin kohtiin. Koko kesän Vallu pysyi todella hyvässä kunnossa, jopa elämänsä parhaassa kunnossa - ainakin mitä se koskaan mun aikana oli ollut, eikä kuivunut ja laihtunut kuten aikaisempina vuosina. 

Blogiteksteissä alkaa näkyä selvemmin oman ajatusmaailmani muutos, opin etsimään virheitä ja korjaamaan ne entistä tehokkaammin. Näin ollen saatoin vaatia myös Vallulta parempaa suoritusta. 

"Aloittelin kiemurtelemalla koko kenttää hyväksi käyttäen pitkältä sivulta toiselle käynnissä ja keskityin siihen että, mulla ei ole kiire kääntää/ratsastaa suoraa/pysäyttää, kun välillä meinaa itseltä mennä koko ratsastus siihen että tavallaan kiirehdin kohti seuraavaa juttua enkä muista tarkkaan suorittaa sitä mitä olin tekemässä. Teen, mutten ajattele mitä olen tekemässä :D" **

Tämä on muuten edelleen ongelmani ratsastaessa helposti :"D

Nyt syksyllä ollaan Vallun kanssa löydetty vielä uusi ulottuvuus askellajeissa! Vallulla on nyt hyvin lihaksia ja se jaksaa työskennellä kunnolla, jolloin sen liikkeisiin tulee vielä lisää ilmaa. Tällä hetkellä Vallu liikkuu täysin eri tavalla kuin alkuvuodesta tai edes kesällä! Se on harpannut eteenpäin isosti ja itselläni on vielä vähän vaikeuksia pysyä perässä sen vauhdissa :D 

 "Siitä on tullut hyvällä tavalla erilainen ratsastaa: vastaa herkemmin ja täsmällisemmin apuihin, ei paikkaa virheitäni yhtä hyvin kuin aikaisemmin sekä suurimpana se että jos jarruttaa ohjia kiristämällä ja istunnalla eipä vauhti hidastukaan kovin nopeasti, mutta kun ajattelee hidastuksen kokoamisen kautta hidastuu vauhti heti haluamaani vauhtiin! Tässä on itselläni vähän petraamista kun vahingossa meinaan jarruttaa vaan jarruttamalla, mutta unohdan kokoamisen :D" **

Meidän kisakautemme muodostui yhteensä kuudesta kilpailusta.

Kisakausi alkoi maaliskuussa Kuuman baanalla. Baanan pohja oli noissa kisoissa aivan järkyttävä: täysin kivikova ja muhkurainen. Pisteitä ei kotiin herunut kuin muutama hassu. Motivaatio kisaamista kohtaan alkoi laskea tässä vaiheessa. Ensimmäiset kisat ja pisteet aivan surkeat vaikka koko talvi tehty töitä. Tuleeko tästä kisakaudesta samanlainen kuin edellisestäkin? Mitä järkeä kisata jos ei ikinä onnistu?

Kunnes huhtikuussa hallikisoissa Ypäjällä onnistuin saamaan ehjän, siistin radan! Olin niin onnellinen suorituksen jälkeen! Pieniä rikkoja rata sisälsi edelleen, mutta kokonaisuus oli ehjä ja askellajit juuri ne mitkä pitikin. Voin kertoa että radan jälkeen saattoi ulkona muutamat kyyneleet, puhtaasti ilosta ja onnesta, tipahdella silmistäni. Fiilis oli aivan upea kun vihdoin ja viimein ehjä suoritus askellajien osalta!

Toukokuussa Ypäjän kisoissa jälleen tapahtui jotain ihan uskomatonta: Me rikottiin Vallun kanssa SM-raja! Mun pitkäaikainen haave oli käymässä toteen, pääsisin kisaamaan Suomenmestaruuskisoihin!

Kesän aikana kisattiin vielä kolmissa kisoissa ennen SM-kisoja, ne menivät ihan hyvin. Jokaisessa sain ehjää suoritusta ja pisteet pyörivät 4,5 yläpuolella.

Ennen SM-kisoja olimme kehittyneet hurjasti ja itse kisat menivät todella hyvin! Pääluokkamme eli nelikäynti meni ihan ok, pisteet pyörivät samoissa kuin aiemmissakin kisoissa. Suurin yllätys ja järkytys ja vaikka mikä oli tölttiluokassa, johon ajattelin osallistua ihan vain kokemuksen saamiseksi. Saatiin tölttiluokassa 5,0 pisteet ja niillä päästiin B-finaaliin! B-finaalin voittaja pääsee sitten vielä A-finaaliin, jossa ratkotaan mestaruus. Me oltiin B-finaalin neljäs pistein 5,11, joka on meidän henkilökohtainen ennätys pisteissä!!! SM-kisat olivat ihan mieletön kokemus ja pitkäaikainen haaveeni toteutui! Eikä me oltu ees viimeisiä ;D Nelikäyntiluokassa olimme muistaakseni jotain 11.sijan tuntumassa ehkä(?), tölttiluokassa kokonaistuloksissa 9.sijalla ja nelikäynnin kombinaatiossa 10.sijalla!

SM-kisoihi oli hyvä päättää kisakausi 2015 ja nyt suunnitellaankin sitten ensi vuoden kisoja. Todennäköisesti kisoja tulee olemaan suunnilleen saman verran kuin tänä vuonna :)

Sama hevonen? Ylempi 15.3.15, alempi 4.7.15

Vallun kanssa koko vuosi oli kaikenkaikkiaan yhtä mieletöntä vuoristorataa. Paljon päästiin tänäkin vuonna kokemaan. Harrastettiin esteitä, käytiin uimassa, lenkkeiltiin ohjasajaen, treenailtiin, kisailtiin jne.. Koko vuodesta mieleeni jäi isosti se, kun oltiin Baldurin 10v. juhlissa esiintymässä ja lopussa saatiin kultakypärä < 3 Wau.... En aavistanut yhtään mitään ennenkuin Piia kypärän kanssa tuli ja sen minulle ojensi! Olin erittäin otettu tästä muistamisesta! Sillä hetkellä vaan jotenkin tajusi millaisen matkan on kulkenut ja kuinka on itse kovalla työllä rakentanut sen ratsun, joka mulla on. Oli vähän hymy ja kyyneleet herkässä silloin ;) Sillä hetkellä olin - ja olen edelleen - ylpeä siitä mitä minulla on ja mitä olen tehnyt, sillä matka on ollut pitkä ja kivinen eikä se vieläkään ole loppunut!

27.2.2015 elämääni asteli virallisesti Snille, söpö nallekarhumainen herkkis, jonka sielun elämästä ei aina selvää saa ;) Snille muutti heti maaliskuun alussa läheiselle tallille, jossa pääsin siihen tutustumaan lähemmin. Matkahan ei mennyt kuin Strömsöössä, mutta antoipahan ponny mahtavan ensivaikutelman... :"D

Kuka tällaiseen palluraan voisi olla ihastumatta? :3

Snillen kanssa alettiin tutustumaan ja rakentamaan pikkuhiljaa luottamusta kävelylenkeillä, joita tehtiin ahkeraan. Koska Snille oli projektiponi, aloitin sen kanssa rauhallisesti niin, että oppisin tuntemaan ponin ja sen tapaa reagoida asioihin ennenkun alan vaatimaan siltä mitään erikoista. Juoksuttaminen liinassa oli toinen, jota suosin Snillen liikutuskeinona. Siinä saatoin nähdä miten paljon se sietää paineistamista ja miten tarkka se on lukemaan ihmistä. Ja voin kertoa että erittäin tarkka on! :D

Ensimmäisen kerran päädyin Snillen selkään jo huhtikuussa. Olo oli kuin voittajalla :D Hieman käpösteltiin kenttää ympäri käynnissä, kumpikin ihan hukassa sekä ratsastaja että poni ;)

Ratsuhommat jäi kesäksi ja silloin opeteltiin kahdenohjanjuoksutuksen saloja sekä ahkeroitiin kävelylenkeillä. Aloin oppia Snillen mielenliikkeistä enemmän koko ajan ja luottamus siihen vahvistui. Opin tuntemaan koska olen menossa rajan yli, mikä on ok, mikä liikaa.

Kesän lopussa rohkaisin mieleni ja päätin kiivetä jälleen Snillen kyytiin. Fiilis jälleen kuin voittajalla ja pikkuhiljaa aloin ratsastamaan sillä enemmän ja enemmän. Lyhyessä ajassa kehitystä tapahtui paljon! Päästiin maastoilemaan paljon, kentällä homma toimi todella hyvin ja Snille tuntui tosi hyvältä. Eksyttiin jopa Sirpan valmennukseenkin kerran, omalla kentällä tosin. Meillä meni tosi hyvin!
Mutta sitten aloin itse kerätä jostain syystä paineita Snillen ratsastuksesta, ehkä kehityttiin liian nopeasti etten ehtinyt ajatuksella mukaan? Joka tapauksessa alkoi mennä huonommin, tuntui ettei mikään onnistu vaikka tosiasiassa Snille kehittyi koko ajan! Päätin jättää Snillen lomalle ja aloittaa sitten ikäänkuin alusta. Erinäisten sattumusten kautta ollaan edelleen vasta palautumasta homiin, mutta eiköhän tässä joululomalla vielä selkään nousta! Hirveä hinku alkaa jo olemaan sinne, koska olen suunnitellut jo miten aloitan Snillen kanssa ja lähden kasaamaan palikoita ilman paineita! :)

Snillen kanssa olen oppinut itse paljon herkemmäksi. Olen paljon tarkempi ja hienovaraisempi kuin aikaisemmin. Opin lukemaan ja ymmärtämään paremmin näkemääni reaktiota ja vastamaan siihen tavalla, jonka koen oikeaksi. Snillen kanssa olen oppinut luottamaan itseeni enemmän, ei saa epäröidä; jonkun on tehtävä päätös, oli se sitten ihminen tai hevonen. Snille myös peilaa omia tuntemuksiani herkästi, joten olen joutunut paljon miettimään mitä teen, mitä tunnen ja ennenkaikkea miksi.

Tämä vuosi on kyllä ollut huikea kokemus! Kiitos kaikille, jotka ovat olleet tänä vuonna mukanani! Ilman taustajoukkojani; äitiä, isää, valmentajiani Sirpaa ja Piiaa sekä lukuisia muita yhtä tärkeitä ihmisiä en olisi tässä pisteessä kuin nyt! Monta kokemusta rikkaampana ja suuremmalla tiedonjanolla varustettuna kuin koskaan! Olen oikeasti ihan sanaton ja kiitollinen kaikesta mitä mulla on ja mitä olen kokenut!

KIITOS JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2016 KAIKILLE!

#kiitollinensiunattuonnellinen

Tuulta ja pakkasta

Apua, melkein kuukausi viime postauksesta! Syynä hiljaisuuteen voisi pitää ponien kevyttä ajanjaksoa, kumpikaan ei oikein ole ihmeemmin liikkunut viimeiseen kuukauteen. Vallu enemmän, mutta nyt Snillekin on päässyt palauttelemaan itseään takaisin työn makuun ;)

Vallu on viime aikoina keskittynyt lähinnä maastoilemaan muutamia kertoja viikossa, joka onkin sopinut sille näin kevyemmäksi jaksoksi, sillä ponilla on nyt alkanut löytymään ihan uusi ulottuvuus liikkeisiin ja eteenpäin pyrkimykseen! Siitä on tullut hyvällä tavalla erilainen ratsastaa: vastaa herkemmin ja täsmällisemmin apuihin, ei paikkaa virheitäni yhtä hyvin kuin aikaisemmin sekä suurimpana se että jos jarruttaa ohjia kiristämällä ja istunnalla eipä vauhti hidastukaan kovin nopeasti, mutta kun ajattelee hidastuksen kokoamisen kautta hidastuu vauhti heti haluamaani vauhtiin! Tässä on itselläni vähän petraamista kun vahingossa meinaan jarruttaa vaan jarruttamalla, mutta unohdan kokoamisen :D Vallu liikkuu nykyään muutenkin ihan eri tavalla kuin ennen. Kantaa itsensä paremmin ja liikkuu "ylämäkeen" energisesti!

Tänään päädyin Vallun kanssa pellolle treenailemaan, sillä tiet ja kenttä olivat ihan kivikovia tänne länteen saapuneen pakkasen ja kova tuulen vuoksi. Pelto oli onneksi ihan ok kunnossa, joten päästiin treenailemaan siellä. Vallu oli todella hyvä ratsastaa! Töltissä Vallu ei ollut parhaimmillaan tänään, mutta veikkaan epätasaista pohjaa osasyyksi. Tölttikään ei ollut silti mitenkään huonoa vaan hyvää, muttei sitä parasta. Laukassa Vallu oli tänään ihan super! Meillä on ollut viime aikoina laukassa vähän sitä ongelmaa että poni tuppaa innostumaan ja kuskaa meikäläistä hieman, mutta tänään kaikesta tuulesta, avoimesta pellosta, kaverista yms... huolimatta Vallu laukkasi super rauhallisesti, kauniisti itsensä kantaen ympyrällä kumpaankin suuntaan! Ihan super mieletöntä! Hidas ja tasapainoinen laukka ei ole meille millään asteella itsestäänselvyys vaan tänään sain varmaan parasta laukkaa ikinä! Ravissakin Vallu kulki harvinaisen hyvin ja rennosti oikeinpäin! Olin ihan hämmentynyt ratsastuksen jälkeen :D Kyllä tuo ponny osaakin yllättää aina < 3

Snillen kanssa ollaa aloiteltu rauhallisesti, lähinnä kävelylenkkien ja kevyiden juoksutusten kanssa. Suunnitelmissani oli nousta huomenna Snillen kyytiin pitkästä aikaa, mutta nyt joudun luopumaan suunnitelmistani sillä täällä on ollut lähes myrskytuulta pari viime päivää enkä ole Snillen kanssa päässyt kunnolla puuhailemaan, kun Snille jänskättää tuulella aika paljon, joten olen katsonut parhaaksi antaa sen vain olla. Tänään kuitenkin lähdin kävelemään Snillen kanssa pienelle kävelylenkille tuulta uhmaten. Ajattelin, että otetaan kävelylenkki nyt siedätyshetkenä tuuleen :D Lenkki meni superhyvin vaikka ajattelin Snillen lentelevän miten sattuu kovimpien puuskien aikaan, mutta Snille tuli nätisti vieressä koko matkan. Välillä vähän säpsyi ja säikkyi, mutta malttoi mielensä ja haki tukea minusta kun tuli jotain jännää :) Kovimpien puuskien ajaksi pysähdyttiin sillä tuuli oli jotain ihan järkyttävää :D Snillekin malttoi seistä paikoillaan vaikka selvästi jännittyi kovimmista puuskista. Loppumatkasta alkoi rentoutuakin jo kivasti eikä reagoinut niin paljoa tuuleen enää! :)

Oivalluksia

Vallun kanssa ollaan jatkettu ratsain samalla linjalla kuin aikaisemminkin. Vallu on nyt pikkuhiljaa alkanut selkeästi odottamaan ratsastajaa ja tarjoaa mielellään oikein liikkumista, mikä on todella huippua koska sitä tässä ollaan koko ajan haettu! Mun pitää itse olla vaan tositosi tarkkana nyt. Vallun "hidastuessa", huomaan itse meneväni tosi helposti hevosen edelle kun on tottunut Vallun "höösä"vauhtiin ja sitten tulee tietysti kommunikaatiokatkos kun itse menen edelle ja poni kysyy et mitäs hitsiä nyt pitäis sit muka tehä. Toinen on se, että Vallu on keventynyt kädelle todella huimasti ja itse tietysti vanhasta tottumuksesta otankin edestä vahvempaa kiinni mitä pitäisi, jolloin töltti muuttuu samantien passitahtiseksi. Mulla meni viimeksi todella kauan hoksata se, miksi Vallu menee passitahtisesti... Käsi rennoksi ja vatsalihakset käyttöön niin alkaa ponikin päästä puhtaalle töltille ;) Ihan uskomatonta miten hyvin Vallu kuuntelee kun saan sen kuulolle ja työskentelemään mun kanssa eikä niin että minä yritän saada ponin työskentelemään ja se työskentelee ihan ok, muttei oikeen ole kokonaan hommassa mukana ja läsnä. Ratsastukseen tulee ihan erilainen fiilis kyllä kun hevonenkin on mukana menossa aidosti!
Viimeksi menin tiellä osan ratsastuksesta ja ekaa kertaa ikinä sain sen pysymään 100% kuulolla ja rentona eikä V yrittänyt jännittyä, kuten yleensä. Tosin laukassa meinattiin päätyä ojan pohjalle kun mä olin jatkamassa suoraan ja Vallu päätti kesken ison, reippaan laukan kääntyä oikealle tienhaarasta :D Lähellä oli etten päätynyt alas selästä ja ojaan ponin kanssa... Noh, tekevälle sattuu ja sitä rataa ;) Kyydissä pysyin ja matka jatkui suoraan eteenpäin. Vallun laukka ja ravikin on parantunut ihan huimasti sen jälkeen kun löydettiin tölttiin ihan uusi vaihde ja Vallu kantaa itsensä kunnolla! Tuntuu ihan huippuhyvältä kyydissä! Pitääkin yrittää saada kuvaaja joku päivä mukaan, jos vaikka osaisin ratsastaa kameran edessä kuten yksinkin ;)

Snille päätti hieman pidentää lomaansa ja heitti kengän menemään, joten sille ei kuulu mitään ihmeempiä :D Kengittäjän pitäisi tulla tällä viikolla, josko Snille pääsisi sitten takaisin hommiin pikkuhiljaa ettei tuo lomamoodi jää päälle ;) 

Vallu 22.11.2015
On se aika hyvännäköinen tällä hetkellä! < 3

Tässä blogissa ei tänä vuonna joulukalenteria nähdä, mutta joulukuun kunniaksi saatte heitellä erikoispostausideoita, joita toteuttelen pitkin joulukuuta! :)

Muista odottaa!

Vallu on ollut viime aikoina pitkälti todella hyvä ratsastaa, kun olen kentällä sitä pyöritellyt. Olen joka kerta tehnyt käynnissä väistöympyrää, jolloin Vallu alkaa koko ajan nopeammin ja nopeammin tulemaan avuille ja odottamaan. Tämän viikon avainsana on ollutkin odottaminen.

Eilen otin pitkästä aikaa suorat kuolaimet naulasta, kun olin menossa kentälle ratsimaan. Vallu tuntui alusta lähtien todella hyvältä ja oli kuulolla, koska olin edellisenä päivänä ratsastanut sen käyntiväistöillä kuulolle. Olen nyt tehnyt muutamat kerrat niin että teen alkulämmittelyksi muutamia kierroksia kumpaankin suuntaan käynnissä, ravissa ja laukassa täysin pitkin ohjin, minkä jälkeen aloitan vasta käyntityöskentelyn. Tämän olen huomannut toimivan ja Vallu on paremmin mukana touhussa.

Eilen en lähtenytkään tekemään väistöympyrää, koska Vallu alkoi ennakoida helposti, joten tein ympyrää, mutten väistättänyt kuin neljässä kohdassa. Ennen väistöä otin muutamat askeleet hitaasti ennen väistöä ja näin sain Vallun odottamaan pyyntöä, koska eihän se tiennyt lopulta minne olin sitä väistättämässä ennenkuin annoin avut. En ole varmaan koskaan saanut Vallua niin hyvin odottamaan kuin tällä harjoituksella! Se ei edes liikkunut eteen ellen pyytänyt, vaikka se yleensä kiihdyttelee heti kun silmä välttää! Piti muistaa vaan itselle hokea ennen varsinaista tehtävään johtavaa apua "Odota, odota", jonka jälkeen vasta apu, jotta itse muistin vaatia sen odottamisen enkä vaan häslännyt koko hommaa läpi, kuten mulla helposti käy.

Hyödynsin samaa odotusta muissakin askellajeissa ja kappas kummaa, Vallu meni ihan super hyvin! Ei kaahaillut töltissä pitkiä sivuja kuten aikaisemmin vaan pysyi tasan siinä vauhdissa ja rytmissä mitä halusin. Mikäli V yritti kiihdytellä, riitti pelkkä odottamisen ajattelu ja pieni jarrutus, jolloin V palasi takaisin kuulolle. Laukassa ja ravissa toimi sama! Laukkakaan ei kaatunut niin nelitahtiseksi kuin yleensä vaikka vauhti hidastuikin. Ravissa Vallu alkoi hakea kuolaintuntumaa ja niskaa oikeinpäin, mitä en ole saanut sitä tekemään kuin harvoin muulla kuolaimella kuin kangilla... Vallu oli myös harvinaisen hyvin kuolaintuella eikä hakenut liian ylös tai tyhjäksi, kuten se helposti tekee. Olin hyvin tyytyväinen ratsastukseen ja Valluun juurikin kun se tuntui niin super hyvälle ja oli mun kanssa läsnä tekemässä töitä!

Ratsastuksien lisäksi en ole hirveästi muuten tehnyt ponnyillä mitään. Snillekin on nyt useamman viikon lomaillut ja käynyt talutuslenkeillä, koska itsellä vähän kiirettä pukkaa autokoulun, koulun ja ponien kanssa :I Pikkuhiljaa tästä sekin palailee takaisin normaaleihin kuvioihin... Tänä viikonloppuna ajattelin sen selkään nousta, mutta sitten satoi erittäin märkää lunta enkä saanut hokkeja kiinnitettyä paikoilleen, joten jääpi tältä viikonlopulta ratsimatta. Vallun klippasin tänään jälleen, se kun tuota karvaa tuntuu kasvattavan hurjaa vauhtia lisää sitä mukaa kun saa vanhaa pois alta ;D

Loppukevennykseksi alla kuvia ja videopätkä viime sunnuntailta kun ponit pääsivät yhdessä rallittelemaan kentälle. Vitsit että oli ponnyillä hauskaa! Kumpikin paineli hirveätä kyytiä pukkien säestämänä ympäri kenttää ja Vallu heittäytyi vallan villiksi ja yritti saada Snilleä leikkimään! :D

Askel pakkia ja kohti tavoitteita

Tällä viikolla hoksasin sen konkreettisesti, mitä otsikossa kirjoitin. Olenhan mä aina sen tiennyt että joksus pitää ottaa askel taaksepäin, jotta voi taas edetä eteenpäin. Mutta olen vain ajatellut sen sellaisena "joo joskus tulee takapakkia ja elämä jatkuu"- tyylisenä, mutta tällä viikolla ihan itse vapaasta tahdostani otin askeleen taaksepäin ja "pudotin" paineet siitä että kaikki askellajit pitäisi ratsastaa ja saada sujumaan joka kerta nappiin. Olen vähän sellainen mutkat suoriksi- tyyppi, jollei kukaan sano että "hei, se mutkakin pitäisi kulkea!" ;) Tällä viikolla kukaan ei ollut niin sanomassa, mutta tajusin itse vähän painaa jarrua ja palata takaisin perusasioiden hiomiseen ajatuksen kera.

Tiedostan olevani vähän hätähousu enkä aina malttaisi kuunnella hevosta tai fiilistä tai mitään muutakaan... Kaikkimullehetinyt vai miten se menikään ;D Olen joutunut paljon päässäni työstämään sitä että malttaisin kulkea matkan enkä vain odottaa lopputulemaa. Olen oppinut että matka on paljon kiinnostavampi ja hauskempi kuin määränpää ;) Silti välillä puskee se kaikkimullehetinyt- vaihde ja jos joku ei toimi niin sitten harmittaa ja paljon. Näin kävi alkuviikosta kun ratsin Vallun. Ensin kaikki sujui hyvin ja kun aloin vaatimaan enemmän niin alkoi alamäki, meinattiin taantua meidän "taistelu"ajoille, mutta sitä ennen löin hanskat tiskiin ja annoin olla. Koko illan mietin että mikä meni pieleen, mitä pitäisi tehdä toisin ja tulin siihen lopputulokseen että menin jälleen siitä mistä aita on matalin ja "hutaisin" käyntiosion. Siispä tuumasta toimeen ja seuraavana päivänä oli vuorossa käyntitreeniä ilman paineita muodosta tai muusta "hienosäädöstä". Hioin koko puolituntia käyntiä kolmipaloilla, jotta en voisi oikoa mitään: Lähinnä väistättelin Vallua kuten Sirpan valmennuksissa oltiin monesti tehty. Ensin Vallu laittoi vastaan, koitti kipittää karkuun eikä antanut periksi. Loppujen lopuksi pikkuhiljaa päästiin yhteisymmärrykseen ja muutaman kumpaankin suuntaan onnistuneen väistön jälkeen pysäytin Vallun ja lopetin. Tuli ponillekin yllätyksenä kun mentiinkin vain käyntiä ;)

Seuraavana päivänä oltiin jälleen kentällä. Tällä kertaa päätin koittaa toisenlaista lähestymistapaa ja aloitinkin ratsastuksen ravilla ja laukalla. Kävelin ensin hetken pitkin ohjin, jonka jälkeen ravasin ja laukkasin täysin pitkin ohjin kumpaankin suuntaan ympäri kenttää. Vallu oli laukassa ihan todella hyvä! Aina kun heitän ohjat vaan pois ja istun niin Vallu laukkaa ihan rauhassa, täydellisessä tasapainossa, täysin kolmitahtista laukkaa. Mutta auta armias kun otan ohjat käteen ja kuvittelen laukkaavani.... Meno näyttää lähinnä räpellykseltä ja laukka tuppaa menemään tosi huonoksi. Toki on niitäkin päiviä kun laukka on superhyvää oli ohjia tai ei ;) Pitäisi keksiä miten muistan istua alas oikein - oli ohjat tai ei. Rennon alun jälkeen aloitin käyntityöskentelyllä toistaen samaa kuin edellisenäkin päivänä. Vallu tuli avuille paljonpaljon nopeammin ja kun tuntui hyvältä pyysin sen vain tölttäämään muuttamatta mitään ja vitsit kuinka kiva se oli! Rytmi oli sopivan hidasta, mitä tässä on haettukin jo jonkun aikaa. Vallulla kun tuppaa olemaan vähän nopea rytmi töltissä, jota pitäisi hidastaa hieman eli pitäisi Vallunkin vähän malttaa enemmän. Tällä kertaa Vallu ei tarjonnut muuta kuin hidasta rytmiä niin että lapojenkin liikkeen oikein tunsi selkään! Täytyy myöntää etten uskonut että olisin kolmipaloilla saanut Vallun niin hyväksi, kun se tuppaa ´taistelemaan´ kolmipaloja vastaan. Nyt kuitenkin oli täysin rento ja työskenteli mun kanssa!

Tänään jatkettiin työskentelyä, tosin maaston puolella ja vähän vapaammin. Vallu oli harvinaisen hyvin kuulolla koko lenkin - jopa niin hyvin etten meinannut laukkaa saada nousemaan kun oli tölttimoodi päällä enkä ilmeisesti muuttanut tarpeeksi istuntaa, jotta Vallu olisi hokannut että nyt laukataan eikä lisäillä :D

Näillä tunnelmilla jatketaan Vallun kanssa, kun askel on otettu taaksepäin, voidaan hetken päästä palata takaisin "omalle tasolle" vetämättä mutkia suoriksi ;)

Maastovideoita tuutin täydeltä

Nyt ois maastovideoita tarjolla kasakaupalla! ;) Näitä on kerääntynyt koneelleni ja joka tapauksessa jokaisesta tubeen videon tekaisin ja mietiskelin että miksen jakaisi näitä myös täällä blogin puolella. Videot on kuvattu tässä parin viikon sisään eli osa on melkein pari viikkoa vanhojakin jo, mutta eipä näissä ole parasta ennen päiväystä ;D Pointsit sille, joka jaksaa kaikki katsoa! 

 

Ken sumussa ratsastaa...

 Aikainen lintu madon nappaa vai miten se meni ;) Eilen aamulla aikaisin suunnattiin Sannin kanssa pellolle kera kameran ja kaksi ponnyä. Ratsastin Vallun sekä Snillen pellolla, ajatuksena oli saada ratsikuvia kauniissa aamuauringossa, mutta aamuaurinko vaihtuikin melko sakeaan sumuun :D Mutta se ei menoa eikä kuvia haitannut! Mielestäni näistä kuvista välittyy hieno tunnelma! :)