Lunta tupaan!

"Suljen silmät, kuvittelen et lennän / mun täytyy luottaa ja antaa vaan mennä"

Nyt kun tätä kirjoitan, lumisista keleistä ei ole tietoakaan vaan vettä sataa taivaan täydeltä. Otetaan siis pieni #tb viime viikonloppuun kun lunta oli vielä paljon. Lauantaina ajatuksena oli ratsastaa pellolla ihanassa lumihangessa, mutta valitettavasti suunnitelmat menivät uusiksi kun lumen alta paljastui peilijää, joten pellolla ei ollut toivoakaan pysyä pystyssä käyntiä nopeammassa askellajissa. Siispä piti ottaa suunnitelma B käyttöön eli suunnata viereiselle tielle ratsastamaan.

Snillelle tämä oli eka kerta yksin tiellä. Olin silti luottavaisin mielin liikenteessä ja hyvinhän se meni! Alkuun S ei meinannut vaan hoksata että miksi pitää mennä tietä edestakaisin. Snille tuntui aika hyvältä, hieman jännittyneltä kylläkin mutta ymmärrän sen kyllä kun sillä ei ole yksin kauheasti liikuttu missään ilmeisesti. Kävin läpi kaikki askellajit. Laukassa meinasi olla vähän vauhtia tai sitten musta vaan tuntui siltä ;) Töltti oli paikoin passitahtista, mutta laitan sen varsinkin alun jännityksen piikkiin.

Mun tölttiponny💕

Vallun ratsastin samaisena päivänä tiellä myös. Vallu oli vähän rasittavalla päällä, joten höntsäiltiin vaan tietä edestakaisin. Ravissa ja etenkin laukassa Vallu tuntui harvinaisen hyvältä. Laukka pyöri hyvin ja siinä oli jopa vähän ´ilmaa´. Menin pitkästä aikaa kangella, joka taisi olla virhe kun töltit meni pilalle lähinnä sen takia että jäin liikaa prässäämään enkä antanut tilaa liikkua. Tämä käy helposti silloin kun Vallu on vähän pohkeen takana eikä oikein haluaisi nousta sieltä ylös. Pitäisi opetella tästäkin tavasta pois, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa....

Seuraavana päivänä ystäväni lähti kanssani maastoon Vallulla. Lunta oli ihanasti satanut vähän lisää, joten alkumatka saatiin tarpoa lumihangessa. Tämä ei ollut lenkin kohokohta sillä lumi paakkuuntui kavioihin ja teiden pohjat lumen alla olivat jäätä. Auratuille teille päästyä päästiin menemään kunnolla kaikkia askellajeja. Snille oli yhtä hyvä kuin keskiviikon maastollakin ja edelleen olen sitä mieltä että voisin laukata sillä maailman tappiin asti ;)

Eilen ratsastin molemmat ponit kentällä pitkästä aikaa. Vallu oli ensin vuorossa. Sen kanssa sai vähän keskustella pidemmän kaavan mukaan asioista kun V on sellainen, että jos sitä ei säännöllisesti kentällä ratsasta ´läpi´, kyseenalaistaa se seuraavalla kerralla kaiken mitä siltä pyydetään. Menin käynnissä ja töltissä tavoitteena rento, pehmeä ja avuilla oleva hevonen. Helpolla sinne ei päästy, mutta loppua kohden sain todella hyviäkin pätkiä aikaiseksi! Knetän pohja ei ollut kaikkein paras, mutta onneksi siellä pystyi ratsastamaan sillä lauantain pitäisi mennä valmennukseen eikä ollu viimeisenä parina viikkona muuta tehty kun höntsäilty.... Onneksi Vallu on sen verran hyvä ollut nyt koko talven etten ole huolissani ollenkaan kun sain sen ratsastettua läpi.

Snillen kanssa tehtiin lyhyt ja kevyt jumppa. Snille selvästi enemmän arasteli kentän pohjaa, joten siltä en vaatinut kuin rentoutta ravissa ja pätkässä tölttiä. Snille on kyllä todella hyvä ratsastaa nyt, kevyt ja helppo, totetuttaa kaiken mitä pyydän kunhan pyydän oikein. Se kulkee pääsääntöisesti koko ajan oikeinpäin ja hakee niskaa ennemmin alas kui ylös, mikä on ollut tavoitteena kauan.