Katseet kohti mennyttä ja tulevaa

Kirjoitusmotivaationi on ollut viimeiset puoli vuotta hukassa, kuten huomaa. Viimeisin postaus on kesäkuun lopulta Sirpan valmennuksesta. Aika kuluu ihan huimaa tahtia enkä edes tajunnut kuinka kauan viimeisimmästä postauksesta on. Nyt kuitenkin kirjoitusintoni tuntuu palanneen pikkuhiljaa, joten pyrin jatkossa kirjoittelemaan useammin kuin puolen vuoden välein. Blogin vanhoja tekstejä on todella mukava lukea näin jälkeenpäin ja huomata kuinka paljon tai vähän on muuttunut kirjoittelun aikana. 

Ajattelin nyt kerrata viimeisen puolen vuoden tapahtumia ja fiiliksiä, jonka jälkeen suunnataan katseet kohti tätä juuri alkanutta vuotta 2017.

Kesän suurin asia lienee uuden satulan hankinta. Vanha satula ei enää istunut Vallulle kunnolla, joten oli pakko etsiä sille uusi. Onneksi minun ei tarvinnut lähteä suureen satularumbaan vaan ensimmäinen sovitettu satula sopi kuin nenä päähän. Vallun liikkuminen muuttui uuden satulan myötä huomattavasti paremmaksi ja näin jälkeenpäin olen miettinyt miksen aikaisemmin tajunnut kokeilla toista satulaa, kun vanha satula oli ollut Vallulla jo nelisen vuotta mun aikana ja sitä ennen jonkin aikaa.

Snille sai Vallun vanhan satulan "perintönä", sillä se sopii Snillelle loistavasti. 

Heinäkuun alussa pyörähdettiin SM-kisoissa kisaamassa. Kisamenestyksestä ei pahemmin ole mainittavaa, mutta tehtiin ihan meidän perus ok suoritukset V1- ja T1-luokissa, jotka eivät tällä kertaa riittäneet pidemmälle. Yhtä kokemusta jälleen kerran rikkaampana lähdettiin kotiin.

Ensi kesänä olen ajatellut kisaavani F1- eli viisikäyntiluokassa, kun Vallulla on passi auki jälleen. Passi tarvitsee vielä paljon treeniä, mutta se on sitten keväämmällä sillä täällä ei ole pohjat olleet kunnossa käyntiä kovempaan askellajiin. Vallun passi on tällä hetkellä puhdasta passia, mutta vauhtia täytyy harjoitella lisää. Kaverin kanssa mennään kyllä passiakin sellaista liitoa että oksat pois, mutta yksin ei oikein lähde.
Mahdollisesti kisaisin myös T1- eli tölttiluokkaa, mikäli saadaan askellajit järjestykseen kun ne kisaradalla helposti menee sekaisin ponilta kun ratsastaja vaan istuu kyydissä ;) Tuleva kisakausi on varmaan mun ja Vallun viimeinen, sillä Vallulla on ikää nyt 16 vuotta ja koen, että olen siitä saanut kaiken mahdollisen irti. Ensi kisakausi kuitenkin vielä painetaan täysillä ja pidetään hauskaa yhdessä!

Nyt päästään ihan baanalle harjoittelemaankin ennen kisakautta jos pohjat ovat kunnossa, sillä Eurajoelle rakennettiin askellajibaana. Enää ei tarvitse lähteä kisoihin treenaamaan baanalla ratsastusta vaan pääsee tuohon lähelle.

Vallu on kehittynyt jälleen huimasti. Se liikkuu nykyään pääsääntöisesti oikein ja joustavin liikkein. Viimeisimmässä postauksessa kaivattiin elastisuutta enemmän ja nyt olen sitä mieltä että sitä löytyy. Ainakin Vallun ratsastettavuus on parantunut, siinä missä ennen sai olla vähän kova ja raskas, jotta sai Vallun kuuntelemaan, nykyään riittää kevyt useimmiten kevyt huomautus. Varmasti asiaa on edesauttanut se, että olen oppinut kuinka paljon jalkaa pitää käyttää ratsastaessa. Ei riitä silloin tällöin kosketus, vaan sen pitää olla koko ajan läsnä kyljessä lepäämässä, josta sitä on helppo tarvittaessa käyttää.

Askellajeista töltti on tällä hetkellä Vallun vahvuus. Siinä on olemassa eri tempoja, joskin lisätty on hieman "huteraa" kun sitä ei olla päästy ollenkaan harjoittelemaan. Käynnissä Vallu on nyt löytänyt jouston, mutta se ei tarjoa sitä automaattisesti vaan se täytyy ratsastaa ulos. Laukka on meidän heikkous. Se on edelleen hirveän nelitahtista, paikoin jopa räpellystä. Isolla alueella kuten pellolla saan laukan vähän paremmaksi, mutta suoralla maastossa tai kentällä Vallu helposti "kaatuu" passille. Tähän en ole keksinyt muuta ratkaisua kun pysäyttää aina kun Vallu lähtee passillepäin ajattelemaan, mutten tiedä onko se oikea toimintatapa. Tuntuu, että Vallua pitäisi tukea enemmän laukassa pohkeella ja ohjalla, mutta aina kun yritän homma menee ihan räpeltämiseksi. Parhaat pätkät olen saanut pellolla isoa ympyrää tehdessä ohjat lähes kokonaan löysinä. Onneksi tämän viikon viikonloppuna päästään pitkästä aikaa valmennukseen. Viimeisin valmennus on ollut juurikin Sirpan valmennus viime kesältä. Nyt päästään vihdoin! Vähän kyllä jännittää, sillä valmentaja on meille uusi tuttavuus. Toisaalta on mielenkiintoista mennä katsomaan olisiko hänellä meille jotain uusia niksejä, joilla saisin Vallun paremmaksi.

Snillelle kuuluu vallan mainiota myös. Se lähti kesällä kehittymään todella hyvin eteenpäin. Rehellinen muoto ja takajalat alkoivat löytää pikkuhiljaa oikeat asetukset ja paikoin päästiin ihan super hyviä pätkiä kaikkia askellajeja. Nyt en ole kuitenkaan ratsastanut sillä kolmeen - neljään kuukauteen. Hinku selkään on jo kova, mutta epämääräisten pohjien takia en ole halunnut vielä kavuta kyytiin. Tarkoitus olisi kiivetä kyytiin heti kun pohjat sallivat sen.

Tällä hetkellä Snille liikkuu kuitenkin ahkerasti eri juoksutusmuotojen merkeissä sekä talutuslenkeillä. Snille muutti 1,5kk sitten Vallun kanssa samalle tallille, joten omaa arkeni on helpottunut huomattavasti. Ponit tulevat todella hyvin toimeen keskenään ja Snille on sopeutunut uuteen kotiinsa mainiosti.

Loppuun olen kerännyt sekalaisia otoksia menneeltä puolelta vuodelta.....