Vitsit että oon tyytyväinen! Jännityksellä odottelin että mitä tuleman pitää uuden valkun silmien alla, mutta meni tosi hyvin ja saatiin mukavasti pari niksiä mitä treenailla kotona ennen seuraavaa valmennusta.
Vallu oli tosi virtaisa alkuun. Hillui ja kyttäili eikä todellakaan kuunnellut yhtään mitä siltä pyydettiin. Lähdettiin hakemaan rentoutta heti. Juha totesi Vallun olevan hieno, mutta luonteeltaan ympäristön tarkkailija ja kyttäilijä, jolloin se on helposti koko ajan vähän jännittynyt. Paremmin ei olisi voinut sanoa, sillä Vallu tosiaan on kyttäilijä ja varsinkin turhan virtaisana näkee omia mörköjään yms.. Kotikentällä se menee pääsääntöisesti aina rentona mutta aitojen ulkopuolella kyttäys alkaa heti. Aikaisemmin olen ratkaissut asian usein sillä, että ratsastan ensin reippaasti eteen ylimääräiset virrat pois, jonka jälkeen alan tehdä töitä. Nyt aloitettiin heti työskentelemällä. Vallun tuli kulkea rennolla ohjalla pienesti asetettuna ympyrän suuntaan ja väistää pohkeesta heti kun pyysin. Väistäminen ei Vallulle ole ollenkaan ongelma, pikemminkin se väistää liikaa ja alkaa helposti ennakoimaan. Juhan mukaan Vallu on osaava ja fiksu ja se osaa käyttää tätä ratsastajaa vastaan, juurikin väistämällä liikaa tai kulkemalla etu- ja takaosa aavistuksen eri linjaa.
Tajusin, että mun pitää alkaa liikuttelemaan Vallun niskaa asetusten ja taivutusten kautta enemmän kuin aikaisemmin. Olen ratsastanut vaan suoralla hevosella, kuten mun on pitkään käsketty ratsastaa, jotta olen saanut Valluun ´tuntuman´ ettei se makaronina karkaile milloin mistäkin paikasta. Aina pitäisi osata mukautua siihen, mitä hevonen milläkin hetkellä tarvitsee, mutta mun ongelma on usein se, että ratsastan mekaanisesti tehden asioita, mutta ´unohdan´ ajatella mitä tarvitsisi muuttaa ja millä paineella. Yksin ratsastaessa pystyn keskittymään paremmin siihen mitä teen ja miksi, vaikka liian usein skippaan kohdan "miksi", koska on vaan helpompi tehdä "kuten on käsketty".
 |
| Tässä haettiin vain takajaloilta pitkää, rehellistä työntöä, siksi matala muoto |
Käytännössä palattiin "back to basics" eli rentouteen. Kun saavutettiin haluttu rentous käynnissä, lähdettiin hakemaan sitä töltissä. Pätkissä Vallu tuli todella mukavasti kuulolle ja pehmeni selvästi, mutta pääasiassa koetti päästä "viipottamaan" tölttiä kuten halusi. Tässä tulee meidän yksi iso onglemakohta. Jotta saisin Vallu kulkemaan kuulolla ilman viipotusta, pitäisi sitä vähän "kovistella", jolloin riskinä on rentouden katoaminen. Kotioloissa saan rentouden palaamaan nopeasti, mutta muualla rentous tuntuu häviävän samantien tulematta kunnolla takaisin. Tämä on esimerkiksi kisatilanteissa ongelma, koska baanalle päästyä Vallu menee "lukkoon" ja tipahtaa pohkeen taakse enkä saa sitä nostettua ylös takaisin. Luulen, että saan Valluun vielä paremman tuntuman valmennuksessa käytetyn harjoituksen avulla, jolloin voin sen saada kisaradallakin paremmaksi.
Olin todella tyytyväinen valmennuksen jälkeen, oli jotenkin paljon parempi fiilis kuin yleensä. Vaikka tehtiin ihan perusjuttuja eikä vaadittu Vallulta muuta kuin rentoutta, tuntui että tein enemmän(oikeastaan vähemmän) ja paremmin asioita. Ehkä suurin oli siinä että jotenkin sisäistin ja ymmärsin paremmin mitä haettiin ja miksi, palattiin perusteisiin ja pysyttiin siellä eikä lähdeety vaatimaan enempää kuin mitä sillä kerralla ponilta pystyi vaatimaan. Erityisesti pidin siitä, että tunti lopetettiin onnistumiseen eikä esimerkiksi siihen että aika loppui tms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! :) Kiva kun olet eksynyt lukemaan blogiani! :) Toivoisin, että jätät kavion jälkesi kommenttiboxiin! :)) Parannus ehdotuksia & risuja ja ruusuja saa laittaa kunhan pysytään asiallisina ;) Myös postaus ehdotuksia saa heitellä aina tekstien loppuun :)) Antoisia lukuhetkiä! :)
Tv. Janina