Viime postauksen jälkeen on tapahtunut paljon asioita, joten en ole ehtinyt/jaksanut tulla kirjoittelemaan kuulumisia, mutta nyt yritän väkästää jotakin. Pääpiirteissään tällä hetkellä kuuluu ihan hyvää, Snillelle parempaa kuin Vallulle...
Vallu alkoi olla reilu kolme viikkoa sitten hieman liian rauhallinen Valluksi, jolloin jätin sen lomailemaan viikoksi. Viikon lopulla se alkoi ontumaan ja jalkoihin alkoi kertyä nestettä. Varasin klinikalle ajan ja sainkin samalle viikolle (onneksi). Itse epäilin vahvasti vanhojen jännemuutosten ärtyneen hokeista ja sulasta maasta, koska nestettä oli jänteiden yläosissa eikä kaviopulssia tuntunut eikä Vallu myöskään oireilut alkuun muulla tavalla. En olisi varmaan edes kiinnittänyt mitään huomiota, jos olisi normaalistikin "yli"rauhallinen hevonen.
Klinikalle suunnattiin pari viikkoa sitten. Olin varannut jänteiden ultran, mutta ell halusi (onneksi) ottaa myös röntgenkuvat etujaloista.... Vikahan löytyi sieltä, nimittäin Vallulla todettiin kaviokuume! Ei käynyt pienessä mielessänikään että Vallulla olisi kaviokuume, kun yleensä se yhdistetään lihaviin ja metabolisiin hevosiin. Kuitenkin molemmissa etujaloissa oli 4-5 asteen kääntymä kavioluussa... Kaviopulssikin tuntui ekaa kertaa vasta klinikalla, epäilin että kuljetus olisi laukaissut sen esille. Tämä oli aika shokki itselle, sillä mitään selvää, näkyvää syytä kaviokuumeelle ei ole. Meillä on heinä hyvää, Vallulla on ollut sama ruokinta yli kaksi vuotta eikä se todellakaan ole lihava. Varmuudeksi ultrattiin myös jänteet, mutta niissä ei vanhojen muutosten lisäksi mitään ollut. Matkattiin kotiin hieman masentunein mielin, mutta kiitollisina siitä että päätin lähteä klinikalle.
Vallulle laitettiin erilaiset - natural balance- kengät etujalkoihin helpottamaan oloa ja jatkettiin kipulääkeuuria, jonka olin aloittanut (jälleen onneksi) jo aikaisemmin, heti Vallun alettua ontumaan. Ensimmäisen viikon Vallu seisoi karsinalevossa, jonka jälkeen se oli pakko laittaa sairastarhaan kun herra keksi paukuttaa etusillaan ovea ja seiniä... Tekee ihan huisin hyvää jaloille... Onneksi tarhassa se on tyytyväisenä! Tällä hetkellä tilanne on se, että kokeilin eilen ensimmäistä kertaa jättää Vallun ilman kipulääkettä, mutta kaviopulssit olivat palanneet kun kipulääkkeen vaikutus loppui, joten edelleen jatketaan kipulääkekuuria ja katsotaan myöhemmin uudestaan. Keskiviikkona meille on tulossa ell ottamaan verikokeet ihan vaan syyn selvittämiseksi - tai syiden poissulkemiseksi... En ihan mielellään haluaisi mitään Cushingia tms.. edes ajatella, sillä Vallu ei ole yhtään en tyyppinen hevonen, mutta otetaan nyt kaikki selville sitten. (Sivuhuomautuksena; mun täytyy varmaan vaihtaa apteekkia - mut tunnetaan siellä jo siinä mielessä että haen eläimelle lääketä :"D Ei vais, onhan se hyvä tulla tunnetuksi eikun...)
Meidän kisakausi siis loppui ennen kuin se ehti edes alkamaan, mutta sille ei nyt voi mitään. Vallu on ollut niin super että todellakin harmitti! Ykkösprioriteetti on nyt kuitenkin saada Vallu edes maastomopon virkaan. Ell mukaan se paranee täysin käyttökuntoon, mikäli saatiin kavoluun kääntyminen pysähtymään tähän. Itse en kyllä sillä lähde enää kisaamaan, koska Vallulla alkaa olla ikääkin sen verran ja ottaen huomioon myös vanhat jännemuutokset, en näe järkeä lähteä "puskemaan" sitä enää siihen kisahevosen muottiin.
Sitten iloisempiin aiheisiin eli Snilleen. Herralla riittää virtaa vaikka muille jakaa ja ratsastaessa Snille on ihan super hyvä!
Snille on oppinut hyvin venyyttämään eteenalas ja parina viime kertana myös lavat on noussut ylös! Eräs ratsastuskerta sain sellaisen suuren Wow- fiiliksen kun Snille lähti töltille vastustelematta, käynnin kokoamisen kautta. Nätti hidas töltti, jossa lavat todellakin liikkuivat ja isosti! Hieman se oli pätkittäin ravitahtinen, mutta se annetaan nyt vielä anteeksi. Tärkeintä oli löytää oikea mielentila ja tekeminen. Ravissa ja laukassa se on nyt todella hyvä, laukkaakin pystyy hyvin säätelemään. Vasemmassa kierroksessa meillä on enemmän ongelmia, mutta nekin johtuvat pääsääntöisesti minusta, koska olen vino vasemmalle enkä saa itseäni nostettua ulkojalan päälle vaan "rojahdan" aina sisälavalle, jolloin Snillen on pakko mennä aavistus lujempaa ja pidempänä tasapainottaakseen meidän komboa. Homma paranee heti, kun muistan nostaa itseni ylös pystyyn ja molemmille puolille tasapainoisesti.
Alla olevassa videossa on kyseessä se kerta, kun Snille äkkäsi lavat myös töltissä. On se vaan niin hieno!
Viime postaukseen nähden on tapahtunut huima kehitys, tässä kun sitä lueskelin :D Snille ei yritä enää pomppia laukalle koko ajan, vaan pysyy ravissa muuttamaan vauhtia karkaamatta. Samoin laukassa vauhti on hallinnassa, kunhan ratsastaja nostaa itsensä pois hevosen lavoilta ja ratsastaa takaosaa tarkemmin. Ihan uskomatonta miten hevonen voi kehittyä noin nopeasti!
Loppukevennykseksi jälleen Snillen rallituskuvia ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei! :) Kiva kun olet eksynyt lukemaan blogiani! :) Toivoisin, että jätät kavion jälkesi kommenttiboxiin! :)) Parannus ehdotuksia & risuja ja ruusuja saa laittaa kunhan pysytään asiallisina ;) Myös postaus ehdotuksia saa heitellä aina tekstien loppuun :)) Antoisia lukuhetkiä! :)
Tv. Janina