Uralta pois ja ympyröille!

Pitkästä aikaa kuulumisia jälleen! Ensin lienee paikallaan varoittaa kuvapommista, sillä toteutin vihdoin ja viimein pitkäaikaisen haaveeni ja ostin itselleni järjestelmäkameran! Kameraksi valikoitui Nikon D3300 kahdella putkella: 25-55mm sekä 70-300mm. Nyt kelpaa kuvailla! :)

 Hepoille kuuluu oikein hyvää. Molemmat kehittyvät ratsastuksellisesti eteenpäin koko ajan. Vallun kanssa ollaan lähdetty treenailemaan ravia ja laukka enempi. Ravissa olen hakenut  vauhtia, jossa pystyn työskentelemään ympryröillä ilman että Vallu menettää tahdin ja rikkoo töltille. Alkuun tempon piti olla reippaampi, mutta pikkuhiljaa olen päässyt hidastamaan vauhtia Vallun säilyessä hyvässä muodossa ja tahdissa - ennen kaikkea tasapainossa. Laukka on raviharjoittelun myötä lähtenyt paranemaan itsestään. Viisikäyntisyyden takia Vallun laukka on helposti nelitahtista pienellä alueella kuten kentällä, mutta esim. tilavalla baanalla laukka muuttuu kolmitahtiseksi kun liikkeelle ja liikkumiselle on enemmän tilaa.

Lisäksi itselläni on paha tapa ratsastaa vain uraa pitkin käyntiä nopeammissa askellajeissa, johon postauksen otsikkokin viittaa :) Koin Snillen kanssa ahaa- elämyksen kun "uskaltauduin" pois uralta ympyröille ratsastamaan ravissa ja töltissä. Itselläni on nyt siis oma antamani kotiläksy ratsastaa muualla kuin uralla ;)

Tässä näkyy kuolaimen muotoilu - taempi uusi ostos, edessä oleva käytössä ollut normi kolmipala

Tänään Agrista mukaan tarttui Vallulle uudet kuolaimet - oliivirenkaiset kolmipalat. Olen jonkin aikaa Vallulle tällaisia miettinyt ja nyt sattui sopivasti Argissa olemaan, joten mukaanhan ne lähti ;) Tykkään erityisesti muotoillusta suuosasta, varmasti mukavampi suussa kun muotoilee suun muotoa eikä suupielissäkään nipistele kun on kiinteät renkaat. Nämä tuntuvat vakaammilta ja painavammilta kuin mitä Vallun normi kolmipalat on, mutta ajan kanssahan sen sitten näkee ;)

Pitihän kuolaimet päästä heti koetestaamaan ja ensikosketuksen perusteella jäävät käyttöön. Huomenna testaan niitä vielä maastossa ja katson sitten jäävätkö nämä vakituiseen käyttöön.

Vallu tuntui vakaammalta edestä näillä oliivirenkaisilla kuolaimilla. Yleensä se on todella epävakaa muodon ja tuntuman kanssa, mutta tänään se kulki lähes koko ajan vakaalla tuntumalla oikeassa muodossa. Se oli tänään harvinaisen hyvä ratsastaa ja sitä nimenomaan pystyi ratsastamaan ilman, että se jää hillumaan pohkeen taakse tai hakee alle kuolaimen. Vallu uskalsi tukeutua kuolaimeen ihan eri tavalla kuin aikaisemmin ja parani tätä kautta huimasti. Sen muoto oli paaljon rennompi ja avoimempi, jo ihan tämän postauksen kuvia katsoessa huomaa eron "normi kolmipalalla" ja oliivipäisellä kolmipalalla menoon. 

Töltissä sain myöskin Vallun kulkemaan muutamat todella hyvät pätkät, mutta helposti tyydyn siihen ihan kivaan, vaikka pitäisi vaatia ainakin silloin tällöin vielä vähän pidemmälle, kun tiedän että Vallu osaa ja pystyy siihen. Mutta kun olisi vain niiin helppoa jäädä mukavuusalueelle... ;)
Laukka oli tänään harvinaisen tasapainoista eikä Vallu pudonnut kuin kerran nelitahtiseksi vaikka laukattiin pienehköjäkin ympyröitä. Ravissa V alkaakin olemaan nyt aika hyvä ja tasapainoinen, mutta vauhtia saisi olla reilusti vähemmän. Lisää voimaa ja tasapainoa siis :)

 Snille kehittyy myös ratsuna eteenpäin koko ajan pikkuhiljaa. Käynnissä se kulkee nykyään pääsääntöisesti koko ajan kauniissa muodossa, oikein työskennellen. Vielä se saisi oppia venymään ja venyyttämään lisää, mutta on todella paljon eteenpäin jo se miten se nyt kulkee verraten vanhaan ja miettien kuinka hankalaa sille oli aluksi rentouttaa niska ja selkä, jotta on edes mahdollista venyyttää eteen alas.

Postauksen alkupäässä mainitsemani ahaa- elämys iski kun keksin yrittää Snillellä ensin töltissä ja sitten ravissa keskiympyrää. Töltissä Snilleltä luisti perä ulos ja se oli kovin epävakaan tuntuinen - suoruudesta ei ollut tietoakaan. Pikkuhiljaa parin kierroksen aikana sain sitä työstettyä hieman suoremmaksi ja kas kumma, Snille alkoi hakemaan pehmeämpää muotoa säilyttäen kuitenkin töltin hyvän rytmin.
Ravissa homma lähti rullaamaan nopeammin ja saatiin muutamat todella hyvät pätkät ravia keskiympyrällä. Snille uskaltautui venymään eteen alas pyöreäksi ja pehmeäksi sekä lähti taipumaan hyvin.

Mun täytyy nyt keskittyä Snillen kanssa tosi paljon siihen, että Snille taipuu ja suoristuu käynnissä, ravissa ja töltissä rehellisesti eikä niin, että perä lähtee luistamaan ja hevonen vetää niska liian jännittyneenä. Töltissä ongelma korostuu eniten, mutta olen lähtenyt ratkomaan asiaa ihan alkutekijöistä eli tölttiin lähdöstä. Ratsastan Snillen käynnissä todella hyväksi, jonka jälkeen kokoan sen töltille pikkuhiljaa niin että se pysyy rentona koko ajan. Mikäli se yrittää nostaa niskaansa ja jännittyä, pudotan kokoamisastetta hieman ja yritän uudelleen. Tämä on toiminut hyvin ja Snille on nopeasti lähtenyt hoksaamaan mitä siltä haen. Vieläkin se ensimmäiseksi tarjoaa niskaa ylös, mutta rentoutuu nopsaan takaisin. 

Viime kuulumispostaukseen viitaten; Keksin lyhentää jalustimiani reijällä, jolloin jalkani ovat paremmassa asennossa --> istuntani paranee --> saan Snillen kulkemaan pidempiä pätkiä kunnolla ilman että pakka hajoaa. Lisäksi olen kummasti oppinut ratsastamaan ravia ja laukkaa vaikka ne joku aika sitten tuntuivat erittäin vaikeilta askellajeilta ;)

Liike saisi venyä takaa paremmin vielä eteen, mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa :)

Töltissä Snille hakee helposti väärinpäin, mutta olen sitäkin lähtenyt työstämään.

 Loppuun vielä muutamat irtojuoksutuskuvat menneeltä viikolta ;)