Selvennystä asioihin

Vallu ja minä keväällä.

Osaa on tuntunut mietityttävän tämä kun olen kirjoittanut nyt lähinnä siitä miten ollaan Vallun kanssa jouduttu palaamaan askel taaksepäin 'taisteluiden' takia. Olen saanut melko asiattomiakin kommentteja aiheeseen liittyen, joita en blogiin ole tietenkään julkaissut, mutta myös muutama vähän neutraalimpi ihmettely tullut asiasta, joten ajattelin nyt koittaa valaista asiaa vähän enemmän.

Kaiken kaikkiaan meillä menee Vallun kanssa tällä hetkellä hyvin, Vallu on parasta ratsastaa mitä se on ikinä ollut mulla! Perusasiat meillä on hallussa, mutta ns. takapakkeja ja ongelmia tulee väistämättä, varsinkin kun ratsuna on Vallu. Valluhan ei ole helpoimmasta päästä ratsastettava, sehän ei tee töitä ellei tarvitse ja aivan varmasti testaa ratsastajaa. 

Vallu tarvitsee jämäkän ja päättäväisen ratsastajan ja siihen on mun suunta. En ole vielä kaikkein jämäkin ja päättäväisin, joten melkein väistämättä Vallu pääsee "niskan päälle" aina välillä ja kun yritän päästä itse taas määrääjän paikalle, syntyy tämä meidän "keskustelu" tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Yleensä se tarkoittaa sitä, että joudun kesken ratsastuksen uudestaan ratsastamaan kaikki avut läpi joskus useamman kertaakin, joskin hieman voimakkaammin mitä alussa. Usein tämän vaiheen kun jaksaa käydä läpi, toimii poni sen jälkeen kuin ajatus tai melkein kuin ajatus. Riippuen toki myös siitä miten itse jaksan ratsastaa. Toisina päivinä Vallu tarvitsee enemmän tukea kuin toisina, jolloin ratsastus on itsellekkin rankempaa ja pitkään ei jaksa - ei onneksi tarvitsekkaan. Toisina päivinä pystyisi helposti ratsastamaan vaikka kaksi tuntia putkeen ja ratsastuksen laatu silti samaa. Useimmiten Vallu on vähän ns. raskaampi ratsastaa ja toistaseksi tarvitsee joissain asioissa tukea aika paljon.

Oma mielialani vaikuttaa myös suuresti siihen miten Vallu reagoi, siksi pyrinkin ratsastamaan niinä päivinä kentällä kun itsellä on hyvä fiilis ja motivaatio korkealla. Olen vähän äkkipikainen tapaus, jolloin tunteet voi kuohahtaa sisälläni nopeastikkin ja Vallu aistii sen. Sinä aikana olisi vain parasta heittää pitkät ohjat ja rauhoittua ja yrittää uudelleen. Luovuttaa en tahdo, sitä ei mun luonne ratsastuksessa anna periksi, joten kun päätän että homma suoritetaan loppuun se loppujen lopuksi tulee hoidettua, mutta helposti olen vähän epävarma tekemisistäni enkä sen vuoksi osaa olla päättäväinen heti alkuun... Se on itsellä treenin alla koko ajan, opetella luottamaan itseensä. 

Nämä meidän keskustelut olivat suuri ongelma ennen viime valmennusta, mutta sen jälkeen ei olla kuin muutama kerta 'keskusteltu', blogiin en asiasta ole sen suuremmin maininnut aikaisemmin, mutta nyt kun päätin alkaa kirjoittaa useammin taas niin totesin, että mun tarttis päästä ns. pintaa syvemmälle, jolloin kirjoitan mietteitäni paremmin ongelmistamme ja hyvistä asioista. Valitettavasti ongelmia tulee analysoitua tarkemmin ja siksi saattaa blogista tulla sellainen kuva että meillä on vieläkin koko aikaa sama ongelma tai että meillä on paljon jotain sellaisia suurempia kriisejä tms.., vaikka todellisuudessa tällä hetkellä menee todella hyvin! :)

Ja mitä passiin tulee, se aukesi itsellään jo keväällä ja olen ihan luvan kanssa sitä ottanut maastossa ja erikseen treeninä, jotta siihen saadaan lisää voimaa ja vauhtia. Nyt kuitenkin ollaan keskitytty tölttiin ja Vallun parempaan toimivuuteen siinä, että passin ratsastus on jäänyt vähemmälle ja töltti vahvistunut, jolloin on käynyt niin että passi on tavallaan hävinnyt ja se vaan pitää avata uudestaan. Viime maastolenkillä sain sen auki ja sunnuntain valmennuksessa luultavasti katsellaan sitä. Valluhan oli alunperin 'nelikäyntinen', joten passi tuli muutenkin vähän yllätyksenä kaikille :D 

Useinhan se, että menee päin honkia johtuu ratsastajasta suurimmilta osin, niin meidänkin tapauksessa varmasti. Joskus en vain millään löydä sitä oikeata asentoa, kun kaikki on niin pienestä kiinni istuntaherkillä hevosilla, sentti sinne tai tänne voi muuttaa apua ihan täysin. Minä opettelen ja kehityn koko ajan, niinkuin Vallukin. Lähdettiin oikeastaan läheltä nollaa liikkeelle ja oikean valmennustyylin ja osaavien opettajien kanssa ollaan päästy jo näinkin pitkälle! Ollaan kehitytty tässä vuoden sisällä ihan huimasti Vallun kanssa ja muutoksia on meidän elämässä tapahtunut samalla. Ratsastan nykyään paljon enemmän yksin kuin aiemmin, mutta apua mulla on saatavilla aina kun tarvitsen, eikä mun tarvitse kuin pyytää ja se on mulle hyvin tärkeää ja kullan arvoista! Joskus kuitenkin en vaan saa pyydettyä apua, liian kova päättäisyys vie mennessään eli joskus olisi ihan nöyrtymisen paikka ja pyytää apua. Useimmiten kyllä pyydän apua kun tarvitsen ja valmennuksessa käydää aluksi hyvin läpi miten on mennyt - kunhan saan vain suuni auki enemmän ;) Mulla on vähän ongelmana pohtia itse asioita paljon päässäni, mutten aina saa sanottua asiaani fiksusti ääneen... Koko ajan tässä kuitenkin opetellaan, opiskellaan, mokataan, onnistutaan, pyydetään neuvoa ja joskus jopa toimia itse neuvonantajana :) Olen todella avoin niin uusille kuin vanhoillekkin asioille, en halua kangistua vain yhteen kaavaan joten imen ajatuksia ja ideoita muilta ja sovellan niitä omaan tekemiseeni, mikäli ne tuntuvat hyvältä. 

En oikeen tiiä miten tämä loppu nyt liittyi aiheeseen, mutta tulipa ajatuksia vähän purettua ulos pään sisältä. 

Mikä tärkeintä: Meillä menee Vallun kanssa tällä hetkellä hyvin ja suuri kiitos siitä kuuluu mahtaville tukijoukoilleni ja valmentajilleni!❤ En voisi koskaan kiittää heitä tarpeeksi siitä, mihin ollaan Vallun kanssa päästy siitä mistä aikoinaan lähdettiin liikkeelle!