Sataa, sataa ropisee...

Nyt ei ihan ole ylläolevan kuvan mukainen sää vaan vettä tulee taivaan täydeltä. Tai tullut jo pari päivää... Sadetta uhmaten olen liikuttanut poneja todella ahkeraan viime päivät. Kummatkin ovat päässeet liikkeelle touhaamaan mitä milloinkin. Vallu on viettänyt vähän kevyempää aikaa, Snille taas ahkeroinut liinan päässä ja juoksulenkeillä.

Tämän päivän maastokampaus ;)

Eilen kävin Vallun kanssa maastossa kolmipaloilla pitkästä aikaa ja täytyy kyllä sanoa, että ei ihan heti tulisi mieleen lähteä kaverin kanssa. Alkuun Vallu koitti ottaa ilon irti kolmipaloista ja meinas homma mennä vähän kuskailuksi, koska Vallu jäkitti vastaan eikä viitsinyt vastata edestä. Sellainen siitä tuppaa tulemaan kolmipaloilla; Jähmeä jäkittäjä ja käteen tuntuu hirveän raskaalta ja jähmeältä. Ratkaisin kuskailun sillä, että laukattiin pitkä pätkä lämppäilyn jälkeen, josta hidastettuani käyntiin tehtiin väistöjä tien laidasta laitaan ja pari askelta tölttiä kun tuntui hyvältä käynnissä. Töltistä heti seis ja väistöä kun meinas lähteä vauhti kiihtymään eikä ponia kiinnostanut hidastaa. Tätä jouduttiin toistamaan todella monta kertaa ennenkuin poni alkoi hyväksymään ettei auta itsenäinen vauhdin lisäily, mutta sen jälkeen mentiin kuten halusin! Onnistunut reissu loppupeleissä siis :)
Tänään suunnattiin jälleen maastoon Sannin&Cindyn kanssa ja kierrettiin perus Tokken-lenkki. Vallu oli huomattavasti parempi kuin eilen, jo senkin takia että laitoin kanget takaisin mutta myös eilisen työstämisen ansiosta. Oli kyllä mukava kiertää pitkästä aikaa peruslenkki, jossa päästiin antamaan ponien rallitella mielensä mukaan laukkapätkillä! Vallukin oikeen nautti kun sai painella täysiä Cindyn rinnalla eikä jäädä monta kilometriä jälkeen kuten Selman kanssa maastoillessa ;)

Snillen kanssa kävin tänään kentällä kokeilemassa miten hyvin saisin itseni solmuun Snillen kanssa ajo-ohjiin eli kahden ohjan juoksutus kyseessä. Kuten ylläolevasta videosta huomaa, solmuun ei päädytty vaan homma sujui varsin mallikkaasti. Jätin varmuudeksi liinan kiinni Snillen suitsiin eli käytännössä mulla oli käsissä kolme eri hihnaa. Liina oli vaan varmistamassa että saan Snillen pysäytettyä, mikäli se olisi saanut hepulin ohjista. Mitään hepuleita ei tullut ja juoksuttelin käynnissä, ravissa ja hiukan töltissä Snilleä. Tölttiä halusin vähän kokeilla ja tulikin helposti sieltä. Passitahtinen se oli, kun S oli vähän hämillään koko juoksutuksesta. Ravissa ja käynnissä S rentoutui hyvin ja kulki kuten pyysin.
Ihmeen nopeasti Snille hoksasi kahden ohjan juoksutuksen jujun ja lähti toimimaan. Hiukan joutui aluksi liinan kanssa lähettämään sen kuten normaalisti liinassa juoksuttaessa, mutta pikkuhiljaa siirryin pelkkiin ohjiin ja Snille kyllä hoksasi liikkua eteen pyynnöstä niin että loppupeleissä liina vaan roikkui kädessäni mukana ja juoksutin vain ohjilla. Tätä aletaan Snillen kanssa kyllä harrastamaan useamminkin, en vaan aikaisemmin ole saanut aikaiseksi kun olen pelännyt että Snille saa hepulit ohjista ja sitten ollaan ihan solmussa ohjissa! :D Mutta olinpa väärässä ja ihan hyvä vaan ;)

On tuo Snille kyllä vaan niin kiva otus! Onnistuu aina yllättämään mut tavalla tai toisella! Yks päivä itse säikähdin kävelyllä ihan hirveästi kun vieressä heilahti pressu isosti, mutta Snillellä ei edes korva heilahtanut! :D Useimmiten ihan positiivista nämä yllätykset, se on tosi lunki tapaus vaikka olin jotenkin päässäni ajatellut että olisi oikeasti yliherkkä ja reagoisi isosti lähestulkoon kaikkeen, mutta se on tosi lunki tyyppi, mutta kun reagoi niin reagoi kyllä isommin :) Tykkään ;D

Kertoilkaahan jos on jotain postaustoiveita! Kauhea inspis blogiin kirjoitella mielipidepostauksia/lisäinfopostauksia hepoista, mutten oikeen tiedä mistä kirjoittaa! :D