Joulukalenterin luukku 18: Vallu äänessä

LUUKKU 18

Terve kamut! Minä eli Vallu täällä näppäimistön äärellä kirjoittelen kavioineni! Ollaan vähän salaa ihmisiltä Cindyn kanssa lueskeltu tätä Janinan kirjoittelemaa blogia ja pitäähän mun nyt päästä vähän ääneen kun Janina täällä muuten kirjoittelee mitä sattuu!

Mistäs aloitetaan..? No vaikka siitä, että kohta on taas se aika kun Janinalla naksahtaa päässä ja se kaivaa poronsarvia ja ties mitä muuta kaapista esiin ja pukee mut niihin ja vie ties minne, jotta saisi muutaman hassun ´tonttu´- kuvan. Justjoo, sanon minä. Ja aina ennen Janinan odottamaa ja hössöttämää ´Jouluaattoa´(Mikä sekin sitten lienee..? Meille se tarkoittaa vaan vapaa päivää ;D) käydään joulumaastossa eli lähdetään maastoon ne nolot sarvet päässä... Eikä edes tänä vuonna näytä tulevan lunta, jottei se näyttäisi niin tyhmälle.... Mä en ymmärrä ihmisiä aina...

Janina on tänne selittänyt kuinka se on joutunut mun kanssa keskustelemaan siitä mitä tehdään, mutta mäpä kerron miten se oikeesti menee. Mä tykkään katsokaas vähän tehdä kiusaa ja pelleillä, mut noi ihmiset ei oikeen välitä siitä. Mun favourite juttu on pelleilyn lisäks kuopiminen, kun sillä saan Janinan sekoomaan ihan totaalisesti ;) Mä, Selma ja Cindy + Poni välillä jopa tarhassa juonitaan kaikkee ihmisten päänmenoks, mut ne ei oikeen osaa arvostaa sitä että koitetaan saada ne viihtymään ja vähän piristää niitten päivää meijän tempauksilla! Joskus me onnistutaan, mut useimmiten ei :/ 

Suunnittelua ;)

Ja mitä ratsastastukseen tulee, mä oon maailman laiskin. Kuka fiksu oikeesti menee ja tekee töitä jollei ihan oikeesti tarvii? Mä en ainakaan. Jos mun ei ihan oikeesti tarvii tehdä töitä, niin mielelläni teen kaikkea muuta paitsi sitä mitä muka tehdä. Ja sitäpaitsi, miksi MUN tarttis yrittää kulkea fiksusti, jos mun selässä ei osata istua kunnolla ja antaa oikeita apuja??? Nii, emmäkään ymmärrä, mut ihmisten logiikka on vähän mitä on... Nyt Janina on saanut otettua itseään niskastaan kiinni ja se tarkoittaa töitä mulle, joten tää ei nyt ihan pelitä... Kyllähän mä tykkään tehdä töitä sitten kun vauhtiin pääsen, mut pakkohan sitä alkuun on vähän koittaa että tarviiks oikeest..? 

Maastoilu on ihan parasta, varsinkin mettässä rämpinen. Yksin se ei oo niin kivaa, mut sitten kun Selma on mukana ja raivaa edellä tietä niin sitten on ekstra hauskaa! Tykkään mä Cindynkin kanssa maastoilusta, sen kanssa on kiva rallitella. Selma kun vähän liian nopea mun makuun ;) 

Ainiin, meillä täällä on nyt ollut pari kuukautta pieni musta otus seurana. Kuulin huhua että se ois vaan täällä hetken hoidossa, mutta vielä se täällä meidän seurana on. Poniks noi ihmiset sitä taitaa kutsua. Se on ihan kiva tyyppi, mut sen ego on ainakin kolme kertaa isompi mitä se itse. Sen on aina pakko roikkua mun riimussa tai huulissa... Roikkukoot jos lystää, mut jos menee yhtään pidemmälle niin huomautan kyllä asiasta sille... ;) Me ollaan kyl oikeesti ihan hyvissä väleissä, mut sitten sitä aina välillä alkaa lapsettaa vähän liikaa... 

Mä voisin tehdä tälläsen aikaisen uuden vuoden toiveen ja se kuuluis silleen et "Kumpa tänne tulis kunnon pakkaset ja lunta, kun tällänen kurakeli ottaa meitä heppojakin päähän ja pakkasilla sais kaiken hyödyn irti tästä turkista..."

Ounou, nyt Janina tulee, täytyykin tästä hipsiä ja toivoa ettei se huomaa että oon käynyt tänne jotain kirjoittamassa ;) Kaivoin vähän päästäni islanninkieltä, kun mähän oon aito oikea Islannissa syntynyt Issikka, ja päätin lopettaa tän kirjoitelman siihen! ;) [Toivottavasti kirjoitin oikein, sillä islannin taitoni ovat vähän ruosteessa ;)]

Sjáumst og ég mun örugglega vera staða fyrir þig, þegar ég fæ tækifæri til!